Perilla!

No niin, tasta se lahtee. Perjantaina saavuin, nyt on tiistai ja tahan mennessa on tapahtunut aika paljon ja toisaalta taas aika vahan. Henkisesti on muuttunut paljon: muutin toiseen maahan ja kulttuuriin. Fyysisesti on muuttunut vahan: kotona juodaan samaa isan tuomaa portugalilaista teeta, syodaan Wasan nakkileipaa ja telkkarissa pyorii samat sarjat kuin suomessakin. No, Linnan juhlat piti katsoa Areenasta, ja Tarjan katellessa vieraitaan mina soin aamupalaa enka juonut glogia. Etta sen verran on asiat muuttuneet :) 

Lensin elamani ensimmaista kertaa business-luokassa ja vahan isomman jalkatilan ja metallisten aterimien lisaksi ei se niin kummoista ollut, tuli vaan typeran elitistinen olo, kun joku kavi vaan koko ajan kysymassa etta saisko olla viela jotain. Ja totta kai, tavoilleni uskollisena, tulin kipeaksi juuri ennen matkaa. Kohin ja niistin ja ryystin varmaankin kanssamatkustajat tarviolle, mutta onneksi ei sentaan sattunut hirveasti, paitsi vahan korviin laskeutuessa.

Maahantulotarkastus meni yllattavankin sutjakasti, varmaan sen takia etta mulla on tuo viisumi, eli mun tekemiset on kylla jo kertaalleen tutkittu kohtuullisen tarkkaan. Leppoisa nuori tullimies kysyi vaan etta onko mukana elaimia tai kasveja ja kun ei ollut niin toivotti tervetulleeksi Amerikan Yhdysvaltoihin.

C oli kentalla vastassa ja siina vaiheessa kello oli n. viisi iltapaivalla ja mina en ollut nukkunut lennon aikana juuri yhtaan, joten siita alkoikin sitten vasytystaistelu: tai siis hereillapysymistaistelu. Joka ilta pitaa keksia aika paljon tekemista n. ajalle viidesta yhdeksaan, silloin vasyttaa kaikkein eniten. Olen kylla nukkunut ihan hyvia younia, herannyt puoli seitseman aikoihin kunhan on sinnitellyt pystyssa iltakymmeneen. Muutama paiva tata viela kestaa, sitten kroppa tottuu siihen etta paiva onkin yo ja yo on paiva. Ihmeellista on maailman meno.

Ihan hirveasti en ole ehtinyt viela soluttautumaan yhteiskuntaan, nyt olen keskittynyt lahinna  hereillapysymiseen ja paikkojen opetteluun. Me asutaan nyt viela viikonloppuun asti valiaikaisasunnossa Seattlen keskustassa ja nyt ihmettelen tata suurkaupunkielamaa vahan aikaa ennen kuin muutetaan tuonne vahan syrjemmalle. Muuttokuorma on viela junassa matkalla Kaliforniasta tanne pohjoiseen, joten sitten kun se saapuu niin elama varmaan alkaa asettua uomilleen.

Seattlen keskusta on kylla suurkaupunkimittakaavassa aika pieni: kavellen paasee aika moneen paikkaan. Jos jaksaa kavella, siis. Taalla on meinaan aika paljon tuota ylamakea. Busseja ja rollikoita (!) kulkee kylla hyvin ja ne on ilmaisia ihan tassa keskustan alueella, niin etta jos vasyttaa niin voi hypata kyytiin. Kevaalla, kun aletaan varmaan pyorailla enemman, tulee bussitkin hyvaan kayttoon: taalla on bussien etupuskureissa telineet, joihin voi laittaa polkupyorat matkaan. Eli ei tarvi aina tehda lenkkia, vaan voi menna vaan A:sta B:hen ja tulla bussilla takaisin. Katevaa.

Eilen kokeilin bussimatkustamista ensimmaista kertaa, piti selviytya C:n tyopaikalle, etta paastaan siita sitten autokaupoille yhdessa. Osasin jopa jaada oikealla pysakilla pois! Maksusysteemi on taalla tosin vahan outo: kaupunkiin pain tullessa maksetaan, kun astutaan bussiin, ja kaupungista poispain mentaessa maksetaan vasta kun astutaan bussista pois. Ja kuskeilla ei ole vaihtorahaa, maksut kolahtaa lukittuun ponttoon. Eli tasaraha taytyy olla, muuten tulee tupen rapinat. Tai en edes tieda mita tulee, tuleeko tarkastusmaksu vai mita. En ehka halua kokeilla. Mutta bussikuskit toisaalta on sita mukavaa sorttia, eli niille voi jopa puhua ja ne puhuu takaisin. Omituista, eiko niin, ainakin verrattuna HKL:aan :)

Tanaan loysin paakirjaston. Tai ei sita oikein loytaa erikseen tarvi, valtava lasinen tottero keskella kaupunkia. 10 kerrosta silkkaa mahtavuutta! Ja sain kirjastokortinkin heti, ja silla paasee kayttamaan naita nettitietokoneita puolitoista tuntia paivassa. Ai niin ja pahoittelen tata skandimerkkien puuttumista, kirjoittelen kirjaston koneella niin kauan kunnes meidan muuttokuorma tulee ja paasen taas kayttamaan omaa rakasta nappaimistoani. Yrittakaa jaksaa lukea siihen asti.

Huomenna tulee meidan sanky! Mahtavaa, ei tarvitse nukkua pelkalla patjalla! Huonekaluvalikoimista voin muuten kirjoittaa joskus vahan lisaa, mutta nyt taytyy lopetella talta eraa. Kuviakin pistan sitten kunhan saan niita jotenkin siirrettya jonnekin. Siihen asti summa summarum: kaikki hyvin, kaikki uutta ja jannaa.

p.s. Blogin otsikko avautunee vain niille, jotka ovat kuunnelleet Alivaltiosihteeri-radio-ohjelmaa 90-luvulla. Minusta se vain sopi niin hyvin tahan tilanteeseen. Aivan kuten Olermo Riutu, herkka painija Teuvalta, olisi asian ilmaissut. Amerikan meininki!

Mainokset

One thought on “Perilla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s