Joulunalus

Joulun odottaminen on täällä vähän omituista. Ensinnäkin lämpöasteita on melkein kymmenen ja vettä sataa, että ei mikään ihan varsinainen valkea joulu tulossa. Kaikki tuutit on täynnä pelkkää joulu sitä holiday tätä, mutta ei täällä kuitenkaan koko maa mene jouluksi kiinni niinkuin Suomessa. Kuntosalikin taitaa olla vain joulupäivänä kiinni, sen jälkeen taas normaalisti ympärivuorokauden. C on töissä varmaan torstain ja perjantainkin, joten nyt mennään lähinnä linjalla ”laitetaan sitten astetta parempi illallinen”, eli en nyt ole kuitenkaan imellyttänyt perunalaatikkoa tai ostanut kinkkua. Graavilohesta tosin tuli pyyntö, joten se lohi täytynee ostaa tänään että ehtii.

Täällä on tuo jouluruokaosasto muutenkin mukavan vaihtelevaa. Että ei ole sellaista samanlaista kinkkukulttia, että pakko se joulupöydän kunkku on olla, vaikkei meillä kukaan siitä oikein tykkääkään ja sitä jää aina puolet pakastimeen jne. Mainostetaan ihan yhtälailla naudan- tai possunpaisteja (ja siis ei filettä vaan sellaisia paloja joita ei suomessa varmaan kukaan ostaisi, kun niissä on sitä näkyvää rasvaa), kalkkunaa tai kalaa. Meillä jouluruoka on varmaan pihvi. Ja pihvinkin käsite on vähän eri kuin Suomessa. Suomessahan hyvä pihvi tarkoittaa mahdollisimman rasvatonta möhkälettä sisä- tai ulkofiletttä. Täällä pihvi on semmoinen kilon jööti rib eye steakia, joka grillataan kokonaisena ja sitten siivutetaan syöjille. Ja hyihyi, kansanterveyslaitos olisi kauhuissaan, kun näistä hyvistä lihoista ei ole täällä riivitty kaikkea rasvaa (==makua) pois.

Eilen mainitsemastani taikinasta tuli muuten ihan mahtavaa leipää! Näemmä sillä jauhon määrällä on väliä: käsin kun vaivaa, ja kun leipoo ”koskimiestyyliin”, eli ei niin hirveästi mittaile aineksia, niin lopputulos ei ole niin ilmava kuin tuon koneen jäljiltä. Ainut miinus tässä leipomistestissä tulee uunille. Tai siis uunipelleille. Jostain syystä niitä ei voida täällä tehdä niin isoiksi, että täyttäisivät koko uunin, mutta ei myöskään tarpeeksi pieniksi, että mahtuisi kaksi peltiä vierekkäin samaan aikaan. (Jarkolle muuten tiedoksi, jos luet tätä, leivinpaperia löytyy täällä ihan helposti, myös ekoilu-kierrätyspaperia :)

Tämän päivän lista on nimeltään ”mikä on täällä parempaa kuin Suomessa”:

  • jätemylly (eli ei haisevaa biojäteastiaa kaapissa)
  • keittiön kraanasta irtoaa halutessa käsisuihku, mikä tekee kattiloiden ja muiden isojen asioiden pesemisestä yllättävän mukavaa ja vähemmän akrobaattista puuhaa (ja keittiön altaat on tarpeeksi isoja)
  • parkkiruudut on isoja
  • hedelmätiskit kaupoissa

Ja vastapainoksi lista ”mitä on Suomesta ikävä”:

  • kylpyhuoneen lattialämmitystä
  • Abloy-lukkoja
  • järkevän kokoisia ruoka-annoksia, joista ei tarvi jättää puolta lautasellista
  • sitä että jokainen myyjä ja kuski ja ovenavaaja ei kysy mitä mulle kuuluu ja että löysinkö kaupasta kaiken tarvitsemani kun ei niitä kuitenkaan vois vähempää kiinostaa

En sano ruisleipää tai saunaa, koska en minä niitä erityisesti kaipaa (vielä).

Mainokset

2 thoughts on “Joulunalus

  1. Pikku-Annalla ihan asiallisen näköisiä leipiä. Harjoittele pihvien duunaamista ja muuta kokkausta niin Faija tulee testaamaan.

  2. Justiinsa oli kuules puhetta, että sitä rasvaista porsaan palapaistia on kyllä myynnissä Leppävirran S-marketissa! Mutta ei oikeen missään Tampereen marketissa, ehkä Pyynikin lihassa tai kauppahallissa enintään. Kun nää kaupunkilaiset on nääs niin terveyshenkisiä, mutta ne maalaiset siellä Sawossa tekköö vielä kunnon karjalanpaistia! Ja ilman rasvaista palapaistia karjalanpaistihan on ihan mauton!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s