Kuin puolukat hilloon

Torstaina vihdoin pääsin hakemaan kauan odotetun lampun kotiin. Kauppa sijaitsee moottoritiematkan päässä, joten oli järkevintä, että minä haen sen keskellä päivää, että vältetään ruuhka-ajat (täällä täytyy oikeasti miettiä minne lähtee ja mihin aikaan, Kekkosentien aamuruuhkat on aika pientä… :). No, tämä siis tarkoitti sitä että mun piti ensimmäistä kertaa uskaltaa yksin ajaa lähes-keskustaan. Ja olin kuulkaa teiden kuningatar oikein! Puikkelehdin rollikoiden ja pysäköityjen autojen välissä kuin vanha tekijä. Ja moottoritiellä alkoi jostain syystä soida päässä Danny: ”Päivä tiehen paistaa / minä paahdan keskikaistaa..” :) Mutta nyt on lukuvaloa kuulkaa. Ja sitten vielä puolivahingossa ostin energiansäästölamppuja mallia ”päivänvalo”, joten valon väri on nyt pahasti erilainen kuin huushollin muissa valaisimissa, mutta lukukokemus sen valossa erittäin mukava. (Kokoamisessa oli hiukan haasteita, kun C:n ollessa töissä vaimon piti tietysti alkaa sitä yksin kokoamaan, ja tuo varsi on hiukan hutera kun se on niin pitkä… Ilman suurempia vauroita selvisin kuitenkin :)

Nyt alkaa olla muutenkin sisustuselementit kunnossa. Ne verhot vielä puuttuu, ja haluaisin ehkä jotain muuta väriä seiniin kuin valkoista, mutta eiköhän tällä nyt pärjätä. C tilasi olkkariin vielä jonkun taideteoksen. Tarjosin jotain toista marimekkoa, mutta kuulemma mun pitää itse maalata se. Eli siinä taas uusi aluevaltauksen paikka :)

Lauantaiaamuna tuli sitten oikein täysi annos touhua ja toimintaa Suomi-koulussa. Minä auttelin enimmäkseen 3-4 -vuotiaiden ryhmässä. Sen ikäisille tämä suomenopiskelu tarkoittaa lähinnä askartelukerhon, muskarin ja satutunnin risteytystä. Suurin osa lapsista kyllä puhui ihan hyvin suomea, kaikki ymmärsivät ainakin. Mutta opettajalla oli kieltämättä täysi työ saada 12 ei-niin-hirveän-hyvin-keskittyvää energiapakettia kuuntelemaan nukketeatteria tai askartelemaan silkkipaperitaideteoksia. Suurin show oli kuitenkin evästauko ja siihen kuuluva käsienpesurumba, jossa olin kuulemma mittaamaton apu. Ihan hauskaahan se vaan oli. Joltain piti niistää nenää harva se hetki ja joltain taisi lirahtaa vähän pissaa housuun. Onneksi vanhemmat juoruavat ja kahvittelevat aulassa tämän parituntisen ”koulun” ajan, joten ”hätäapu” oli lähellä. Kivointa oli kuitenkin näihin aikuisiin tutustuminen. Sain heti kutsun suomalaiseen lukupiiriin (eli: luetaan ehkä joku kirja, mutta enimmäkseen syödään leivonnaisia, juodaan punkkua ja juorutaan :) ja hyviä nauruja.

C oli poikain kanssa laskettelemassa samalla kun minä niistin pieniä neniä, ja lumitilanne on kuin onkin heikko. Ei sitten lähdetty tänään edes yrittämään. Sen sijaan väkisinpyöräiltiin karaistumislenkki vesisateessa ja käytiin sen päälle uimassa tunnin verran. Lohi ja parsarisotto maistuivat illalla.

Huomenna taas reklamoidaan! Joulukuussa ostettu hiustenkuivain lakkasi lauantaina toimimasta ihan noin vain, ilman mitään näkyvää vikaa. Ei ole Remingtonitkaan enää entisensä. Onneksi kuitti löytyi, joten ei luulisi olevan kauhean kovan tappelun takana.

Mainokset

One thought on “Kuin puolukat hilloon

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s