Gasthaus A&C

Nyt täytyy ryhdistäytyä. Lukijaluvut ovat romahtaneet alle 10:n päivävauhtiin huippuaikojen 120:sta. Päivityspuuhiin rivakasti siis!

Pääuutisaiheena on toki kylässä parhaillaan oleva isukki (joka tuolla nyt katsoo baseballia telkkarista ymmärtämättä sääntöjä). Haettiin se viime perjantaina kentältä ja matkatavaroista paljastuikin melkoinen aarre:

Kuvanottohetkellä ruisleipäpaketit (yht. melkein 2 kiloa) oli jo ehtineet vatsaan ja pakastimeen

Paluumatkalla on laukku epäilemättä huomattavasti tyhjempi. (Eeva huom, vielä ehtii antaa vaatetilauksia!)

Lauantaina lähdettiin maaseutuajelulle. Ensimmäisenä kohteena oli Skagit Valleyn vuotuinen tulppaanifestivaali. Alueelle asettautunut hollantilaisyhdyskunta on aikoinaan perustanut useammankin tulppaanifarmin pienen alueen sisään ja nyt joka kevät kukinta-aikaan siellä saa yleisö käydä pällistelemässä komeita peltoja:

Näitä oli kaikissa väreissä

Oli narsissejakin

Sitten vaihdettiin aihe astetta miehekkäämpään ja mentiin Boeingin tehtaille. Itse tehdaskierrokselta ei saanut ottaa kuvia, mutta museo-osastolla sai käydä istumassa ohjaamossa:

Mistä startataan?

Huhuu?

Sunnuntaina maaseutuajelu suuntautui hassuun Leavenworthin kaupunkiin, joka on sitten kuuluisa saksalaisesta perinnöstään:

Syötiin bratwurstit ja juotiin tuopilliset ja päiviteltiin huvittavannäköisiä taloja.

Maanantai pideltiin sadetta kotona. Tiistaina lähdettiin isän kanssa kaksin junaseikkailuulle Vancouveriin. Matka oli hieno, rata kulki enimmäkseen merenrantaa. Perillä saavuttiin hotelliin, jota vähän amerikkalais-arvostelujen perusteella pelkäsin, että mitä tulikaan varattua. Mutta ei moitteen sanaa! Huone viidennessä kerroksessa, kaksi queen size -sänkyä, kylppäri vastarempattu ja siisti, aamiainen (joka kuului vielä hintaankin) runsas. Ilmainen internet. Mitä ihmettä hotellilta pitäisi vielä odottaa?

Ensimmäinen päivä kulutettiin kävellen pitkin poikin keskustaa. Olympialaisten rippeet näkyivät vielä ympäriinsä, vaikka viralliset kisajärjestelyt olivatkin jo päättyneet. Matkamuistokrääsää olisi saanut puoleen hintaan, mutta tuntui vähän pöljältä ostaa olympialaismaskotti näkemättä koko olympialaisista pätkääkään :)

Jottei unohtaisi missä maassa ollaan, yksi talo oli varmuuden vuoksi kääritty lippuun

Tiistai jatkui koko lailla samoissa merkeissä. Olisipa vaan ollut askelmittari matkassa! Hetkeksi  poikettiin pois ydinkeskustassta katsomaan 128 metriä pitkää ja 70 metrin korkeudessa keikkuvaa riippusiltaa:

Ei suositella korkeanpaikankammoisille.

Alkujännitys

Kuvassa näkyvä pariskunta innostui kun kuulivat että ollaan suomalaisia. Miehen sukunimi oli Nykanen, iso-iso-vanhemmat olivat aikoinaan muuttaneet uudelle mantereelle maanviljelijöiksi.

Vancouver sai pikavisiitin perusteella ihan kiitettävän arvosanan. Erityismaininta yllätyshyvästä säästä (ennuste oli kaksi päivää rankkasadetta, toteutuma oli yksi pilvipoutainen ja yksi aurinkoinen päivä, nolla sadetta). Paluumatka tultiin bussilla, rajanylitysmuodollisuudet sujuivat ongelmitta, koska me ei ostettu sieltä yhtään mitään :) Ei ollut tullattavaa.

Eilinen oli kaupunkipäivä. Mulla oli tutustumispäivä tulevassa opinahjossa (iiks, jännittää! tiistaina alkaa!), joten jätin faijan siksi aikaa Pike Place Marketille, jossa oli ilmeisen hyvin viihtynyt ottaen valokuvan varmaankin jokaisesta myynnissä olleesta kalasta ja äyriäisestä sekä tulppaanikimpusta ja rihkamamyyjästä. Minä puolestaan sain koululta kassillisen taiteilijatarvikkeita (iiks, jännittää! osaanko tarpeeksi?) ja tapasin tulevia luokkakavereita. Ei ne onneksi kaikki olleet suoraan lukiosta tulleita, nuorin taisi olla 23. Omituisinta oli tajuta, että tosiaan, näin voi tässä maassa olla. Luokallani on nimittäin kaksi sotaveteraania.

Mutta olen kyllä tosi innoissani ja motivoitunut. Tenttejä! Harjoitustöitä! Kirjoja! Ja argh, armotonta kritiikkiä omista töistä, kyseessä kun nyt kuitenkin on taidekoulu.

Isän vierailu jatkuu sateisella pääsiäisviikonlopulla. Käytiin juuri kaupassa hankkimassa oleelliset: lampaanjalka ja punaviinipullo. Mignon-munat löytyi tuliaiskassista :)

Mainokset

One thought on “Gasthaus A&C

  1. Moi Anna. Onpa kiva, kun sun iskä tuli kylään. Ja toi sun koulu kuulostaa tosi kivalta, wau, taiteilija. Nyt odotellaan kuvia tuotoksista.

    Terveisiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s