Maaottelu, osa 2

Jatketaan maaottelutuloksilla…

Erä 4, Rakennustekniikka. Suomi – USA 2-0

Tässä erässä tulee Suomelle kaksi maalia. Ensimmäinen jo pelkästään sisustussuunnittelusta, eli esim. valaistuksesta (täällä ei oikein tunneta kattolamppujen käsitettä ja asunnot valaistaan hämyisiksi jalka- ja pöytälampuilla jotka pitää yksitellen käydä laittamassa päälle ja pois) ja lattiamateriaaleista, johon sanon vain kaksi sanaa: karmea kokolattiamatto.

Toinen maali tulee rakennustyön laadusta. Me asutaan kohtalaisen uudessa talossa, eli rakennettu 90-luvun lopulla, ja silti hämmentää työn tulos. Ensinnäkin, ovet ja väliseinät on ihan paperia (käytävässä kävelevien keskustelut kuulee sanasta sanaan ja ulko-oven alta päivä paistaa) ja kaapissa lasit helisee kun seinän takana roskishuoneessa joku läimäyttää roskiskannen kovaa kiinni. Kaikkihan täällä kulkee hissillä, joten pelastusrappukäytävä on juurikin sitä, vain hätätapauksia varten. Ainakin siltä tuntuu, (matolla päällystetyt) rappuset on onnettoman pienet ja kävellessä tuntuu että ne on ihan vaan jotkut ontot kakkosnelosesta kyhätyt :)

Erä 5, Television katselu. Suomi – USA 1-0

Tottahan toki täällä on tarjontaa ihan eri tavalla, mutta ei kyllä tee mieli tutustua siihen tarjontaan, kun samalla pitää tutustua n. 5 minuutin välein 2 minuutin mainoskatkoon. Tästä syystä me katsotaan lähinnä on-demand -ohjelmia (mainoskatkoja tulee, mutta ei niin paljon eikä niin pitkiä) tai sitten elokuvia Netflixistä. Ja Greyn Anatomiaa netistä :)

Erä 6, Joukkoliikenne. Suomi-USA 1-0.

Tästä on toki aika suppea näkökulma, koska kokemukseni rajoittuu Suomessa lähinnä Lempäälä-Tampere-Helsinki -akselille, jossa julkinen liikenne toimi niin hyvin, ainakin omiin tarpeisiini, että hankin ajokortin vasta vuonna 2006, koska taloudessa oli auto, jota oli kätevä molempien osata ajaa. Täällä joukkoliikenne toimii Amerikan mittakaavassa käsittääkseni kohtalaisen hyvin, ainakin itse pääsen suht-koht-kätevästi bussilla keskustaan kouluun, mutta jos vielä vähän syrjemmällä asut, niin hankalaksi käy. Täällä eivät vaan osaa autoistaan päästää irti. Jos busseja käytettäisiin enemmän, myös palvelut paranisi, mutta jos se tarkoittaa sitä, että pysäkille/ltä pitää kävellä jopa sanotaan nyt puolenkin kilometrin mittainen hurja matka, autohan se on mikä voittaa. Meitä pidetään ihan hölmöinä, kun jätetään auto bussipysäkille (täällä liityntäpysäköintiä kutsutaan Park&Ride -paikoiksi) ja mennään bussilla keskustaan. Ensinnäkin C:llä on ilmainen bussikortti työpaikalta (jonka moni kollega varmaan vaan heittää roskikseen) ja toisekseen ei vaan hermo kestä että siellä lauantaishoppailuruuhkassa pyöris etsimässä parkkipaikkaa ja maksais siitä ilosta vielä yli kympin.

Ainoan bonuspisteen täkäläinen joukkoliikenne saa polkupyörien huomioinnista. Jokaisessa bussissa on etupuskurissa teline, johon pyörän saa laittaa (huom! ilman lisämaksua) kyytiin. Teline on myös suunniteltu niin, että pyörän kiinnittäminen ja poisottaminen ovat kohtalaisen nopeita proseduureja, joten se ei edes aiheuta viivytyksiä aikatauluihin. On tosi kätevää, että voi huristella bussilla vähän pidemmälle ja polkea takaisin kotiin, tai toisinpäin, verrattuna siihen, että pitäisi aina lähteä kotiovelta (tai auton kanssa parkkipaikalta) ja tehdä lenkki. Täällä kun välimatkat on niin pitkiä, on kiva päästä näkemään vähän muutakin kuin lähitienoo.

Tämä tällä erää. Jatkoa seuraa..

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s