Vote ”Yes”! No, vote ”No”!

Minähän olen jo pienestä pitäen rakastanut vaaleja, etenkin vaalivalvojaisia ja äänenlaskentagrafiikoita :) Täällä luonnollistesti myös vaalit ja kampanjointi on aivan oma lukunsa. Tällä hetkellä käynnissä on paikallisvaalit, ennenkuin presidentinvaalihässäkkä alkaa taas kohta. Toki asia ei ole yhtä yksinkertainen kuin Suomessa, että mennään vaalisunnuntaina koppiin, kirjoitetaan lappuun ehdokkaan numero ja sujautetaan lappu lootaan. Ehei. Täällä nimittäin valitaan samalla vaivalla jos jonkinlaista virkamiestä senaattoreista yleiseen syyttäjään. Ja jokaiseen pestiin on normaalisti ehdolla kaksi henkilöä, demokraatti ja republikaani. Meillekin on nyt kotiin tullut sekä osavaltion että kaupungin äänestysesitteet (vaikka tietenkään emme ole äänioikeutettuja), joissa siis listataan että mistä asioista nyt oikein äänestetään ja miten se äänestyslipuke (joka siis on enemmänkin vihko kuin lipuke) täytetään. Vaalisalaisuuskin on vähän niin ja näin, sillä äänestyslipukkeet lähetetään rekisteröidyille äänestäjille postitse ja ne voi myös lähettää takaisin postitse. Ei siis vaivalloista kopissa äänestämistä, vaan ihan tavallisessa postissa kuljeskelee nämä lipukkeet. Nyt en enää yhtään ihmettele, että Siitä Eräästäkin presidentinvaalituloksesta nousi semmoinen kohu, kun touhu on tällä tasolla. Mitäs jos vaikkapa muutin viime viikolla? Sinne meni ääni uuden asukkaan lokeroon ja se voi minun äänioikeudellani nyt tehdä mitä lystää. Tai mitä jos pojanpoika tulee mummua katsomaan vanhainkotiin, täyttelee lipukkeen mummun puolesta ja pyytää allekirjotuksen ja pistää postiin. Tämä on nyt sellainen asia, että nousi se tuttu savu korvista, kun aloin asiaa tarkemmin miettimään.

No mutta. Korkein äänestettävä virkamies on siis osavaltion edustaja kongressiin, eli sinne pääkaupunkiin asti päättämään liittovaltion asioista. Paikkaa on nyt 18 vuotta pitänyt sama demokraattinainen ja siitäkös nyt sitten haastaja-republikaani on saanut vettä myllyynsä. Täällähän siis toki vaalimainonta keskittyy vastaehdokkaan huonoihin puoliin ja mokailuihin, ei niinkään omiin vaaliteemoihin tai pätevyyteen. Telkkarimainoksessakin saattaa olla yhden tyypin naama ja nimi isolla minuutin verran ja sitten ihan lopuksi käykin ilmi, että ai tämä olikin tämmöinen haukkumamainos, jonka olikin kustantanut sen toisen ehdokkaan taustayhdistys. En todellakaan kadehdi näitä äänestäjiä, ei täällä taida hyvää ehdokasta ollakaan. Kaikki on aivan yhtä korruptoituneita, kun kampanjaan täytyy käyttää miljoonatolkulla rahaa. Itse presidenttikin kävi täällä viime viikolla kampanjoimassa ja ihmiset jonottivat kuin rock-konserttiin yliopiston edustalla, ensimmäiset kai telttailivat koko yön… Ja tänään First Lady on Bellevuessa lounastamassa demokraattirouvien kanssa. Jotenkin pelottavaa, että jonkun äänestyskäyttäytyminen olisi siitä kiinni, että näkee ehdokkaan tilaisuudessa istuvan presidentin. En minä ainakaan anna Tarjan päättää ketä äänestän.

Henkilövaalin lisäksi samaan syssyyn äänestetään tietyistä lakiesityksistä ja myös niiden kannattajat ja vastustajat käyttävät tolkuttomasti rahaa televisio-, lehti- ja kadunvarsimainontaan. Eikä ihme, koska systeemi on niin kankea, että jos joku läpimätä lakiesitys (Patriot Act, anyone?) pääsee seulasta läpi, sitä on sitten lähes mahdoton jälkikäteen muuttaa. Ainakaan lähimpään kymmeneen vuoteen. Itse en nyt erityisen syvällisesti ole perehtynyt näihin lakiesityksiin, mutta lehtiä lukemalla käy selvästi ilmi muutama eniten ristiriitaa herättävä esitys. Suurin tappelu tällä hetkellä käydään siitä, hyväksytäänkö lakiesitys, joka määräisi tuloveron yli $200 000 vuodessa ansaitseville (tällä hetkellä siis Washingtonin osavaltiossa ei ole tuloveroa ollenkaan). Ymmärrän vastapuolen argumentit siitä, että jos tämä nyt hyväksytään niin helposti tuota tulorajaa voidaan sitten jatkossa laskea koskemaan kaikkia… Niin mutta onko se sitten niin kauhea asia? Tällainen 30% tuloveroa maksanut suomalainen maalaistollo ajattelee asian nyt niin, että jos nuo rikkaat (oikeasti, $400 000 per perhe, liikeniskö vähän muillekin?) maksaisi sen muutaman prosentin veroa (siitä osasta siis joka ylittää sen $200 000 per henki), niin sillä rahalla maksettaisiin aika paljon terveydenhuoltoa ja koulutusta. Mutta eikä mitä, kommunismiahan tuommoinen tulojen verottaminen on, ei käy laatuun.

Ja niin edelleen. Vaaliväittelyitä en ole jaksanut seurata ollenkaan, koska ne nyt ovat aivan yhtä hedelmällistä keskustelua kuin Ajankohtaisen Kakkosen Homoilta. Itse kannustan niitä ehdokkaita, jotka vaikuttavat vähemmän niljakkailta ja lakiesityksiä, jotka vaikuttavat vähiten huiputukselta. Viikon päästä taitaa tulla tuloksia, siihen asti jännitetään. Mutta mitä on tuloslähetys ilman Isoa Pajaa?!

Mainokset

2 thoughts on “Vote ”Yes”! No, vote ”No”!

  1. Yksi lemppari-/inhokkiaiheitani… En nyt käy tässä rähisemään muuten kuin sen verran, että en ymmärrä, miksi täällä rikkaat pitävät rahoistaan niin kovin kiinni. Järkyttävintä on se, että Washingtonin osavaltiossa ns. keskiluokkalaiset maksavat suurempaa veroprosenttia kuin paremmin ansaitsevat. Siis häh? Nythän Obaman hallitus ajaa näiden vero”vähennysten” poistamista, eli siis veroja ei lisätä rikkaille, vaan se Bushin antama vähennys poistetaan heiltä sillä ei se kovin hyvin onnistunut stimuloimaan tätä taloutta (sehän se oli muka syy, että rikkaille pitää jättää rahaa, millä mällätä, niin sitten talous on kunnossa.)

    Jos ei halua maksaa veroja, niin minun mielestä on sitten turha kitistä, jos kotitiellä on monttuja joita kukaan ei korjaa, tai että palomies ei tulekaan sammuttamaan tulipaloa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s