”Normaali talvikeli”

Täällä on talvi edelleen. Eilen olikin lopulta koulu suljettuna koko päivän, joten sainkin sitten yllättäen viikon mittaisen kiitospäiväloman. Eilinen oli ihana, aurinkoinen pakkaspäivä, joten lähdin heti aamulla kävelylle. Ja voi kuinka ihanan rauhallista, kun autoja oli liikkeellä ehkä n. 10% tavallisesta ja lapset nauttivat lomapäivästä pulkkien ja liukureiden kanssa. Tässä meidän kotikatu, jota ei tavallisesti saisi kuvattua ilman autoja:

Normaali talvikeli toisille, toisille "lumikaaos"

Täällä siis tosiaan pienikin lumimäärä näemmä saa systeemin täysin tolaltaan. Lunta vaikeampi asia tosin on jää, koska täällä on niin karmeita mäkiä jotka ovat nyt peilijäässä, ja ihmiset uskovat osaavansa ajaa ihan normaalisti myös tällä kelillä, ja sitten on autot poikittain ja liukuvat perä edellä mäkiä alaspäin, koska pitoa ei yksinkertaisesti ole. Tässä videota maanantai-illalta Seattlesta. Mutta me saadaan tänään uudet renkaat, huh! Tänään iski tosin semmoinen kurkkukipu, että voi olla että menee toipumiseen tämä loppuviikko sittenkin eikä päästä laskettelemaan vielä.

Huomenna on siis kiitospäivä, tuo kalkkunansyönnin riemujuhla. Tämä on täällä selkeästi vuoden suurin juhlapäivä. Sitä juhlivat kaikki, eikä vain tietyt uskontokunnat (kuten esim. joulua). Ja mistä täällä tunnistaa juhlapäivän suuruuden? No, mainosten määrästä tietenkin. Tässä loppuvuodesta tosin sotkeutuvat vähän juhlapäivät toisiinsa, kun jouluunkin on vain kuukausi enää aikaa. Kiitospäivää mainostetaan perheen yhdessäololla, ruualla (sehän se pääasia tässä juhlassa on), joulua sitten vain lahjoilla.

Meillä ei paisteta kalkkunaa (oletteko koskaan nähneet kokonaista kalkkunaa? Me syötäisiin sitä koko loppuvuosi :), mutta jos haluaisin valmistaa perinteisen Thanksgiving-päivällisen, niin se olisi varsin helppoa ihan ilman kauppalistaakin. Nimittäin kauppaan astuessa näkee suoraan mitä nyt kuuluu syödä: hyllyrivistöjen päihin on aseteltu framille kaikki tarvittavat ainekset: ”Ai, kalkkunantäytteeseen tulee leipää?” Ilmeisesti, koska täällä myydään ”stuffing bread cubes”-merkkisiä valmiiksileikattuja leipäkuutioita pusseissa, omenoiden vieressä, joten siihen täytteeseen tulee sitten varmaan omenoitakin. Kurpitsapiirakka tehdään valmiista kurpitsasoseesta, purkit ja valmistaikinat kätevästi pinossa kassan vieressä. Unohtuiko perunat? Ei hätää, tästä löytyy, heti karpalohyytelöpurkkien päältä.

Ruuan jälkeen seuraava kiitospäivätraditio on shoppailu. Kyllä, näin on. Vuoden suurin ostospäivä alkaa torstain ja perjantain välissä aamuyöllä, toiset menevät heti juhlapäivällisen jälkeen jonottamaan kaupan ovelle, jos vaikka saisi sen telkkarin puoleen hintaan. Perjantaita kutsutaan täällä nimeltä ”Black Friday” ja jokaikinen kauppa mainostaa hurjia alennuksia. Telkkarin aamu-uutisissa tiedotetaan mille ostareille on suurimmat jonot. Me oltiin täällä Seattlessa juuri tähän aikaan kolme vuotta sitten käymässä ja silloin muistan heränneeni jetlagissa viiden aikaan aamusta ja ihmetelleeni autoletkoja moottoritiellä. Perjantai merkitsee paitsi alennusmyyntejä, myös joulumyynnin ”virallista” alkua, on myös näitä periamerikkalaisia jouluparaateja ja ilotulituksia. Mitenpä täällä osattaisiin lomapäivää muutenkaan viettää :)

Hyvät kiitospäivät teille kaikille!

Mainokset

4 thoughts on “”Normaali talvikeli”

  1. Hei, me ollaan tehty kalkkuna parina vuonna, ja siitä saa erinomaisia kalkkunavoileipiä, kalkkunakeittoa, kalkkunaa-korvista-ulos-ja-kavereille-kans -ruokaa pitkään. :D

    Ja se kalkkunatäyte on vähän hassu juttu… Siis stuffing on vanhaa, kovettunutta leipää ja tuoreita karpaloita, jotka paistetaan uunissa lihaliemessä vihannesten ja ihanien mausteiden kanssa. Se on aivan sairaan hyvää. Me emme laita sitä kalkkunan sisään, sillä se vain estää kalkkunan kypsymisen. Suosittelen! Kaupoissa tietenkin on uusavuttomille leivänpalapussit sun muut — ne ovat niin hupaisia.

    Minä olen aivan Kiitospäivä-fani (lukuunottamatta sen historiaa) juuri siksi, että se ei ole uskonnollinen eikä tarvitse stressata lahjoista. Voi vain viettää aikaa ystävien tai perheen kanssa tehden ruokaa koko päivän ja syöden hyvin.

    Katsotaan, kuinka monta ihmistä tallautuu kuoliaaksi tänä-Black Fridayna Wal-Martilla….

    Hauskaa Kiitospäivää!

    • No sitä korvista-ulos -vaihetta juuri pelkään eniten :) Ehkä ostetaan vaan kalkkunan rintapala ja syödään sitäkin monta päivää…

      Mä en ole vielä oikein päässyt tähän kiitospäivähuumaan kiinni, ehkä jo ens vuonna oon kalkkunoineni ja karpaloineni ihan eri mieltä :)

      • Mekään ei varmasti oltaisi oltu näin innostuneita ekana vuonna täällä, ellemme olisi amerikkalaisten ystävien kanssa viettäneet Kiitospäivää jo Suomessa. Se oli niin hauskaa, että tahdoimme jatkaa perinnettä. (Meidän ohjelmaamme kuului kokata yhdessä keskipäivästä lähtien, syödä ensimmäisen kerran noin viideltä, sitten ottaa pienet näkäräiset tai vain lukea ja neuloa, ja sitten syödä uudestaan. Ihan paras päivä.)

        Tuttumme oli löytänyt kalkkunan rintapalan, johon kuitenkin kuului vielä luut sun muut. Eli se näytti minikalkkunalta. Sellaisen voisi yrittää etsiä ensi vuodeksi. Tai miksipä ei voisi vain ostaa kokonaista kanaa ja suolata sen samaan tapaan kuin kalkkunan. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s