Leipää!

Viime syksynä Seattlen Suomi-koulu täytti 15 vuotta, ja juhlaillallisten yhteydessä järjestettiin koulun hyväksi hyväntekeväisyyshuutokauppa, jossa kaupattiin paitsi tauluja ja muuta esineistöä, myös elämysperäisiä hyödykkeitä, kuten mökkiviikonloppua ja kalastusretkeä. Armas mieheni oma lehmä ojassaan sitten meni ja huusi minulle ruisleivän leipomiskurssin. Ja tänä lauantaina viimein lunastimme ”palkintomme” (C oli siis mukana oppimassa myös, toim. huom.).

Seattlen alueen ruisleipämestari on siis parin suomikoululaisen isä ja olen maistanut hänen leipäänsä (graavilohella!) koulun tapahtumissa. Hän hakee jauhonsa suurissa säkeissä suoraan myllystä parin tunnin ajomatkan päästä ja on muutenkin leipäasioissa jämpti mies :) Eli siis erinomainen neuvonantaja, koska edelliset hapanleipäyritelmäni ovat (kuten täälläkin olen raportoinut) päätyneet lähinnä tulokseen nimeltä tiiliskivi. Mutta nyt! Nyt tuli leipää isolla ällällä!

No nyt onnistui! Valitan epätarkkaa kuvaa, mutta katsokaa mikä koostumus!

Ruisleipää ei voi leipoa aivan hetken mielijohteesta, mutta aktiivista tekoaikaa kuluu vain parisen tuntia, muu aika on lähinnä odottelua. Ensin tehdään esitaikina, odotetaan vuorokauden verran. Sitten lisätään suolaa, vähän hiivaa, sekä vehnäjauhoja (juu, näihin tulee myös hiivaleipäjauhoja), ja sitten odotetaan että gluteeni pääsee vauhtiin. Sen jälkeen lisätään loput jauhot ja vaivataan niin maan perusteellisesti (meillä tämän vaiheen hoiti uskollinen KitchenAidimme). Ja annetaan nousta. Sitten leivotaan leiviksi. Ja annetaan nousta. Sitten paistetaan puolitoista tuntia, laskemalla lämpötilaa aina puolen tunnin välein (leivinuunin simulaatio). Ja uunin jälkeen pistetään jälkikypsymään useaksi tunniksi peittojen sisään. Meillä meni aikataulut eilen vähän myöhäiseksi ja sain leivät uunista vasta iltakymmeneltä, joten jälkikypsytys hoitui yön yli. Aamulla avasin peittopaketin ja ah mikä minua tervehtikään! Kolme edelleen lähes kuumaa leipäkaunokaista. Ja aamiainen oli tänään lähes uskonnollinen kokemus :)

Nyt on leipää, on tietoa ja on juuri. Ah tätä onnea. Pienestä on taas ihminen onnellinen.

Mainokset

5 thoughts on “Leipää!

  1. Oon niin kade! Näyttää (ja kuulostaa niin hyvältä). Minua jotenkin risoo, kun pk-seudulta on tosi vaikea löytää hyvää leipää. Haluaisin pienen paikallisen leipomon, joka tekisi hyvää ohra- ja ruisleipää.

    • Ja näin kauas piti lähteä, että hämäläinen opetteli ruisleivän leipomisen :) Seuraavana onkin sitten ohrariävän teko tosiaan…

  2. Vielä kun saisit sen vastapaistetun leivän tuoksun tallennettua tähän blogiin niin tämä lukukokemus olisi täydellinen! (Ja arvaa tuliko nyt kauhea hinku päästä itsekin leipomaan)

    • Terveuloa kylaan! Ne vieraspeitot, joita kaytettiin leipien jalkikypsytys”uunina” tuoksuu tuoreelle leivalle varmaan ikuisesti vaikka kuinka yritin tuulettaa :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s