Lorvikatarri

Tänä viikonloppuna on lähinnä seurattu uutisia. Vein C:n perjantai-iltana lentokentälle ja sitä myötä viikon työmatkalle Aasiaan ja kotiin kentältä päästyä tulikin vähän jännitystä peliin, kun niistä Japanin ydinvoimaloista alkoi kuulua huonoja uutisia. Noh, toistaiseksi kaikki hyvin joten turha murehtia asioita joita ei ole vielä tapahtunut. Siellä on nyt ihan tarpeeksi murehdittavaa tälläkin hetkellä. Tokiolaisen ex-työkaverin päivityksiä Facebookissa on ollut sekä mielenkiintoista että sydäntäsärkevää seurata. Kuin myös Suomen suurlähetystön Facebook-sivuja, johon suomalaiset japanissa asuvat tai matkailleet ilmoittavat olevansa kunnossa. Vaikkei omia tuttujani tuhoalueilla olekaan, olen lukenut niitä juttuja ihan tippa linssissä, ihan kuin niiden sukellusopettajien nimipäivityksiä silloin Thaimaan tsunamin aikaan. Jos joku läheiseni tuolla olisi, ”Sejase Tampereelta perheineen kunnossa ja kaikki hyvin” -viesti olisi varmasti parasta mitä olisin ikinä lukenut.

Kaikkien uutistuuttien seuraamisen lisäksi olen käyttänyt tämän viikonlopun lähinnä laiskotteluun. Ulkona sataa koko ajan ja vaikka tiedän, ettei se ole riittävä tekosyy olla olematta aktiivinen, niin minulta nyt vaan lähtee kaikki virta, jos ulkona on ympärivuorokauden tasaisen harmaata. Noh, lauantaina pienen piristysruiskeen aiheuttivat ensin Ikea-retki (lihapullat!) ja illalla viinibaarikäynti kaverin kanssa. Ja kai siivous lasketaan hyötyliikunnaksi (varsinkin jos hinkkaa pinttynyttä likaa kylpyammeen seinästä puoli tuntia)?

Äsken kävin elokuvissa (kyllä, olen niitä outoja ihmisiä, jotka pystyy käymään elokuvissa myös yksin). Eilen siskon kanssa jutellessa kysyin, että arvaa mitä teen ensimmäiseksi kun olen nyt viikon yksin (tarkoitin Ikea-shoppailua ja ehkä juusto&viini-yhdistelmää), johon sisko vastasi, että ”nooo Mr Darcya jossain muodossa”. Tuntee minut niin hyvin hän. Elokuvavalinta osui nimittäin Kuninkaan Puheeseen, jota olen jo pidempään suunnitellut näkeväni. Ja kyllä oli hieno. Jokaisen Oscarinsa arvoinen. Nyt kun missasin jo toiset Tampereen Filkkarit putkeen, elokuvatuskaa helpotti huomattavasti huomata, että näin tyylikkäitä elokuvia vieläkin tehdään. Ilman erikoistehosteita, 3D-hömpötyksiä tai ylinyyhkyä tarinaa. Puhtaasti nerokkaita näyttelijöitä ja mielenkiintoinen käsikirjoitus, siitä se lähtee. Olin todella vaikuttunut.

Työnhaku etenee, perjantaina kävin taas yhdessä ”esihaastattelussa”, tai siis kirjautumassa erääseen vuokratyöfirmaan, jossa rekrytoijani oli vahvasti sitä mieltä että hän löytää mulle välittömästi hyvän projektin kunhan annan luvan etsiä :) Olen toistellut tätä varmaan ennenkin, mutta olen jotenkin ihan lapsellisen innoissani kun saan puhua työasioita, tutuista asioista tutuilla termeillä, ihmisille jotka ymmärtää mistä minä puhun. Niin ja kuulemma mun taustalla ja kokemuksella olen markkinoilla ns. haluttua tavaraa. Näiden vuokrafirmojen kautta onkin helpompi täällä saada jalkaa ovien  väliin, netissä jätetyt työnhakukaavakkeet kun helposti jäävät tuhansien muiden joukkoon, mutta jos menet projektityöläisenä firmaan X vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi ja ne näkee että hei toihan tekeekin hyvää työtä ja sopisi meidän tiimiin, vakituiseksi palkkaaminen ei ole ollenkaan harvinaista. Mutta projektityöt antavat joustavammat aikataulut, esim. erääseen nimeltämainitsemattomaan pohjoiseurooppalaiseen maahan kesällä matkustamista ajatellen…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s