Katso äiti, ilman veistä!

Tänään oli taas verkostoitumis-seminaari-ammattiasioistapuhumis-päivä. Ja sitä ennen hakkaan-päätä-seinään-kun-en-oo-tätä-fiksumpi -päivä. Eli ei sen enempää siitä. Nyt kun kello on jo yli puolenyön  ja pitäisi olla onnellisesti tutimassa, päätinkin tässä vielä kaiken häsläilyn päätteeksi rauhoitta hiukan blogin parissa ja kertoa teille hiukan amerikkalaisista ruokailutottumuksista.

Kaikkihan te noin periaatteessa tiedätte mitä täällä syödään: hampurilaista, pitsaa, kanansiipiä, ranskalaisia. Mutta se ei välttämättä ole tullut mieleen kuinka paljon täällä syödään. Kyllähän siitä nyt aina vitsaillaan, että ”Amerikassa kaikki on suurta ja mahtavaa”, mutta kyllä itselleni ainakin tuli yllätyksenä mm. kuinka valtavia ravintola-annokset ns. perusamerikkalaisissa ravintoloissa ovat. Nyt siihen on jo tottunut, eli nyt osaan olla tilaamatta alkuruokaa, jos  aion jaksaa pääruokaa. Tai että yksi alkuruoka, appetizer, riittää aivan hyvin kahdelle tai neljälle naposteltavaksi, yhdelle koko ateriaksi. Tietyssä pisteessä annosten koot ovat jo niin naurettavia, että se menee jo ruualla leikkimisen puolelle. Mutta sitä kansa täällä tuntuu tahtovan. Kun olen kurkkinut naapuripöytiin, väki tilaa lautaskaupalla ruokaa, närppii sitä hiukan kulmasta ja ottaa sitten loput doggy bagissa kotiin.

Tai jättää vaan syömättä. Kun on ikänsä oppinut, että lautanen on syötävä tyhjäksi, tai ainakin merkittävät sattumat (esim. keitosta sai lientä joskus jättää, vaikkakin se ihan empiirisesti onkin testattu että sitä ei mahdu lautaselle ”ainakin litra”:a), olisi tosi vieras ajatus tilata ruokaa jota ei varmuudella pystyisi syömään. Täällä ruuan jättäminen on normaalia ja suomalaiset tutut ovatkin kertoneet että kun heillä käy lasten kavereita syömässä (huom, tämäkin oli meidän lapsuudessa kiellettyä – ei saanut tuppautua kylään jos tiesi että heillä on kohta ruoka-aika), amerikkalaiset lapset kertovat ihan suoraan kirkkaalla äänellä, jos eivät jostain ruuasta (lue=mistä tahansa itsetehdystä) tykkää ja jättävät lautaselle.

Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden ruokailuun liittyvissä yllätyksissä. Onko teitä muita koskaan häirinnyt, kuinka amerikkalaisissa elokuvissa tuntuu, että ihmiset vaan ronkkivat annoksiaan haarukalla, eivätkä syö kunnolla? No, uskokaa tai älkää, täällä ei veistä käytetä muuhun kuin ruuan paloitteluun. Ruoka syödään sen jälkeen vain haarukalla tökkimällä. Mä olen ymmärtänyt tän vasta ihan hiljattain ja olenkin julkisesti syödessäni alkanut seurailla naapuripöytiä, ja todentotta, eivät ne syö veitsen kanssa! Nyt romuttuu kyllä kaikki lapsuuden etikettiopetukset täällä uudella mantereella.

Mainokset

7 thoughts on “Katso äiti, ilman veistä!

  1. Tuosta doggybagista: siihen alkaa olla tottunut, sillä myöskään pihinä suomalaisena en kestä ajatusta, että ruokaa menee hukkaan. Sitten kun menee takaisin Suomeen ja sattuu syömään ravintolassa, siellä taas tuntuu olevan noloa jos tahtoo ottaa ruokaa mukaan kotiin. Tai ehkä tämä vain meillä päin.

    Ruokailukulttuurin erot ovat niin mielenkiintoisia! Tuohon veitsen käyttämättömyyteen löytyi pienen tonkimisen jälkeen ihan historiallinen syy: siirtokuntiin tuotiin vain tylppiä veitsiä ja haarukoita ei ollut. Joten ruoka leikattiin sillä tylpällä veitsellä pitäen lusikalla samalla kiinni, ja sitten se tarpeeton veitsi laitettiin pois ja lusikka siirrettiin oikeaan käteen. Perinne jatkui vaikka haarukoita ilmestyi. Herääkin kysymys… missäköhän vaiheessa veistä ja haarukkaa alettiin käyttää yhdessä Suomessa yleisesti kansan keskuudessa?

    • No siis mieleenhän tämä koko asia tuli, kun käytiin eilen intialaisessa ja oli pakko ottaa taas puolet kotiin – no, ainakin laskee hinta per ateria kun kahdesta saa neljä :) Keskustassa syödessä tulee annettua doggy bagit kodittomille.

      Hahaa, hienoa veitsitriviaa! Mielenkiintoinen tutkimusaihe, varsinkin tuo milloin puulusikoista on siirrytty kahden käden järjestelmään :) Olisi mielenkiintoista tietää, onko tapa tullut idästä vai lännestä päin…

      • Muutes, Bellevuessa on se joku Mediterranean Kitchen jossa on älyttömän hyvää ruokaa, mutta aivan järkyttävät annokset. Vaikka kuvittelen olevani suuriruokainen, silti sain vain kolmanneksen lautasellisesta syötyä, ja sitten me K:n kanssa söimme vielä molemmat niistä tähteistä illallisen myöhemmin… Karseeta!

        Tässä juuri vetelin pastaa lounaaksi, ja tuli mieleen toinen ruokakulttuuriero: ketsupin käyttö. K:ta oikein puistatutti, kun hän aikoinaan näki minun laittavan makaronin sekaan ketsuppia: se oli minun opiskelija-aikainen pikaruoka. Ja tosiaankin: ei täällä kukaan laita spagettiin tai pastaruokaan ketsuppia, ei edes siihen macaroni & cheese -mössöön. Se on varattu ranskiksille ja hodareille. Olen itsekin nyt niin tottunut siihen ketsupittomaan eloon, että Suomessa käydessä aina hetkeksi vähän pysähdyttää, kun äiti laittaa makaronilaatikkoa ja heittää eteen miun lemppariketsuppia (Heinziahan sen olla pitää). ”Kun en minä enää oikein syö ketsuppia…” Me saatiin juuri noin vuosi sitten Costcosta (…) ostettu ketsuppipullo vihdoin käytettyä loppuun, mutta tietenkin alunperin ostettiin 3-pack.

  2. Hei Anna,
    piipahdin blogissasi pitkästä aikaa ja aivan kuin olisi jotain kivaa kirjaa lukenut, kun luki läpi erilaisia kokemuksiasi. KIVA!

  3. Jenni, me on käyty siellä Mediterranean Kitchenissä! Ihan viattomasti vaan mentiin kerran tietämättä tästä annoskoko-asiasta mitään ja meinas slaagi tulla kun lautaset pöytään tuotiin :) Tulos oli, että niistä kahdesta annoksesta tuli siis vielä muistaakseni 3 annosta lounasta kotona, aika järkyt annokset. Ja C on taatusti vielä isoruokaisempi kuin sinä tai Kochun :)

  4. Kuulostaa siltä että allekirjoittanut söisi monta päivää noista jenkkiravintolaruuista. Mulle nämä Tampereen ravintoloiden lounasannoksetkin ovat usein sellaisia, että puolet pitää ottaa mukaan. Ja nimenomaan mukaan, sillä en tosiaan henno jättää syömättä, ei ruokaa voi hukkaan heittää. Kukaan muu ei kyllä tunnu koskaan tekevän samoin, joten tunnen itseni välillä vähän oudoksi. Ravintoloissa kukaan ei kylläkään koskaan ole katsonut kieroon kun ilmoitan haluavani puoliksi syödyn salaatin mukaan, vaan nätisti tuodaan astia, jonne ruoan voi laittaa (tai sitten henkilökunta vie lautasen keittiöön ja pakkaa sen valmiiksi).

  5. Terkut barbaariastanista: minäkin syön nykyisin vain haarukalla kun oon niin kaamean egologinen. Tai siis kun noita hituja ja mössöjä ei tarvi paloitella niin jätän suosiolla likaamatta koko aterimen. Mut sit en enää meinaa muistaa miten se toinen käsi käy jos saakin kiinteää ruokaa joskus.

    Oot kiva.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s