Telttailuraportti

Eilen täällä maassa vietettiin taas itsenäisyyspäivää ja sen kunniaksi nyt osui siis kohdalle 3-päiväinen viikonloppu. Sehän oli nyt aika lailla ainut lomapäivä koko kesänä, joten pakkohan siitä oli kaikki ottaa irti. Eli perjantaina heti töiden jälkeen päräytettiin baanalle nokka kohti itä-Washingtonia Sun Lakes -nimistä leirintäaluetta. Siellä odotti jo aikaisemmin mainitsemani 12-henkinen telttailuseura/kielikylpy. Tai no, me ehdittiin paikalle toisena telttakuntana.  Meidän pieni vaellustelttamme oli vähän nolo kaikkien niiden valtavien kerrostaloasunnon kokoisten telttahökötyksien keskellä. Mutta ai että, kuinka helppo ja nopea se olikin koota ja purkaa ja tuulensieto-ominaisuudet olivat aivan omaa luokkaansa. Mutta siitä tuulesta myöhemin vähän lisää…

Paikan sijainti oli ihan odottamaton. Tämä Washingtonin osavaltio on siitä jännittävä, että maisemaosastolta löytyy lähes mitä vaan. Täällä Seattlen ympäristössä on ensinnäkin merenrantaa, järviä, metsää ja lyhyen matkan päässä vuoret – patikkareittejä ja laskettelurinteitä. No sitten niiden vuorten toisella puolla avautuukin täysin erilainen maailma: ensin maanviljelysparatiisi, valtavat pellolliset perunoita, sipulia ja etenkin omenapuita. Sitten vähän loitommalla ilmasto kuivuu ja kuumenee ja omenapuut vaihtuvat viiniköynnöksiin. Sitten loppuvat viinitilatkin ja on vain kuivaa, lainehtivaa aavikkoa. Joku hassu talo ja autokorjaamo siellä täällä. Perjantaina päämäärämme lähestyessä maisemat oli jo niin eri planeetalla kuin täällä meidän kodin ympäristössä, että haukoimme jo henkeämme. Leiripaikka sijaitsi Dry Fallsin (=kuivat putoukset) kupeessa. Tämä luonnonilmiö on siis 30 kilometriä pitkä jyrkännemuodostelma, jossa siis viimeisen jääkauden jäljiltä vesi virtasi niin, että putoukset olivat 30 kertaa Niagaran putouksen kokoiset. Nyt ei vettä siis enää ole muuta kuin pienen järven verran, joka tarjoilikin mukavaa viilennystä 30 asteen helteisiin.

Säät suosivat siis lämpötilojen osalta aivan niinkuin oli suunniteltukin (täällähän ei kesäkelit oikein vielä edes ole alkaneet, tai no nyt näyttää ainakin ennusteiden mukaan vähän lämpenevän). Sen sijaan emme olleet aivan varautuneet la-su -yönä yltyneeseen puuskittaiseen tuuleen, jonka voimakkuutta en nyt tullut mitanneeksi, mutta sen verran voimallinen puhuri oli, että telttatuolit ja muut irtoesineet kyllä lentelivät aika onnekkaasti minne sattuivat. Itse en puhuriin herännyt, onneksi seurueestamme pari herkempiunista heräsi ja noukki ympäriinsälennelleet tavarat kasaan (myös n. 50 metrin päähän siirtyneen huvimajateltan (ei meidän)). Sunnuntaipäivä olikin sitten vähän erilainen, kun tuuli ei ihan kokonaan tyyntynytkään, niin esim. ruokapöydän ääreen kerääntyminen ei oikein onnistunut, kun kaikki pienesineet lähtivät lentoon tuon tuosta. Onneksi olin ollut tavaroita pakatessani vähän jääräpäinen, ja ottanut mukaan kunnolliset kahvalliset muovilautaset, joilta syöminen onnistuu vaikka kannonpäällä istuessa.

Meillähän oli hieman näkemyseroja tavaroiden pakkausvaiheessa, että mitä ja kuinka paljon otetaan mukaan. Minähän en siis ole aikaisemmin tällaista leirintäaluetelttailua harrastanut, jossa auton voi lastata täyteen vissypulloja ja olutta ja kylmälaukussa lihaa ja makkaraa. Minkäs sille mahtaa että on tottunut retkiruokailuihin, joissa jokainen annos suunnitellaan etukäteen ja suurinta luksusta on ehkä sulatejuusto ja salamipötkö :) Mutta kaikkeen tottuu kun vanhaksi elää ja onneksi annoin hiukan periksi. Olisimme nimittäin olleet pussikeittoinemme vähän alakynnessä, kun seurueen 3 muuta perhettä latasivat joka päivä grilliin niin paljon ruokaa etten tajua miten ne edes mahtuivat kenenkään autoon. Ja perheenäidit viettivät ainakin 1,5 tuntia ennen joka ateriaa valmisteluun. Tuli vähän sellainen huono emäntä -olo, kun meidän osuutemme ateriaan oli esim. laittaa grillimakkarat ja maissit hiillokselle ja toiset ähelsivät salaattia ja ties mitä perunamuusia. Ja me istuimme sen aikaa nurmikolla laiskottelemassa. Itselläni jotenkin on vaan iskostunut semmoinen ajatus päähän, että ulkona syödään ulkoruokia eikä leiriolosuhteissa tarvitse olla ihan samanlaista kuin kotona (esim. vihannesosaston voi kuitata haukkaamalla 10 sentin palan kurkkua ja kourallisen kirsikkatomaatteja vrt. 8 aineksen salaatti kastikkeineen päivineen). Oon ehkä sitten vähän yksinkertainen, mutta kyllä vaan trangialla paistettu nötkötti makaroonin ja ketsupin kanssa on oikeasti hyvää :)

Sunnuntai-iltana tuuli alkoi taas yltyä ja ympärillä alkoi olla vähän jo hermostunutta tavaroidenkeräilyä ja telttojen vahvistelua. Meidän sitkeä Marmottimme sen kun nökötti pystyssä, ei tuntunut hievahtavankaan, kun nämä korkeammat ja halpavalmisteiset telttahökötykset viistivät kyljellään maata. Ja miten hyvä siellä teltassa oli nukkua! Ei hikiahdistuksesta tietoakaan, niin hyvin on nykytekniikoilla ilmastointi varmistettu. Ja tuuliominaisuudet! Yöllisellä vessaretkellä se puhurituuli tuntui paljon pahemmalta kuin teltassa sisällä, siellä oltiin kuin herran kukkarossa :) No, tämä meidän alelöytö taitaa olla vähän rajumpaankin retkeilyyn sopiva, joten ei ihmekään että sietää vähän rajumpaakin tuulta..

Loppuun vielä TM-henkinen arviointi:

Kiitämme:

  • Telttaa. Erinomainen+
  • Trangiaa. Vanha tuttu ystävä ei petä. Tuuliominaisuuksista lisäpisteet, eivät pärjänneet kanisterikeittimet kisassa.
  • Maisemat
  • Lämpötilat
  • Leirintäalueen vessat. Täysiä paperirullia oli vielä maanantainakin!
  • Nähtävyydet. Kuivuneiden vesiputousten lisäksi näimme myös Pohjois-Amerikan suurimman ja toiseksi suurimman vesivoimalan. Siellä oli turbiini poikineen hyrräämässä töpseliin virtaa.

Moitimme:

  • Vähän liian iso alue, henkilökohtaisesti tykkään aavistuksen rauhallisemmasta leireilystä, mutta menihän tämä sellaisena juhannus-simulaationa. Telttanaapurien kalpeat krapulanaamat aamulla antoivat tosin päivän huumoriosaston :)
  • Tuulisuus ja siihen valmistautumattomuus
  • Aavistuksen liian kylmät uimavedet, uskalsin uimaan vain kerran.
Mainokset

3 thoughts on “Telttailuraportti

  1. Mites muuten kesälomat yleisesti ottaen siellä Ameriikassa, tai ainakin sinun tapauksessa? Justiinsa oli juttua Aamulehdessä, että jenkeissä ei oikein tunneta käsitettä ’loma’ siinä mittakaavassa, mitä Euroopassa. Vaan monet pääsee viikon-parin lomalle ehkä kymmenennen työvuoden jälkeen… :) Onko siis Annalla toivoa kesälomasta lähivuosina?

    • Joo siis todellakaan sellaista suomalaiskansallista ”lähdetään heinäkuussa kuukaudeksi pois töistä vain kotiin olemaan” -käsitettä ei kyllä täällä tunneta. Yleensä vuosilomaa on kaksi viikkoa, ikälisien mukaan ehkä 5 vuoden jälkeen 3 viikkoa ja 10 vuoden jälkeen 4 viikkoa. Isommissa firmoissa on kyllä varaa antaa pidempiä lomia ja esim. tuo perheen toinen työssäkäyvä on nyt 5 viikon vuosilomiensa kanssa vähän hukassakin jopa, kun työt eivät anna periksi noin pitkää yhdenmittaista poissaoloa ja kun vaimollakaan ei lomaa ole. Lomaa otetaan töistä siis juuri sen verran kuin jotakin syytä, esim. matkaa, varten tarvii.

      Mulle tämä asia on tietysti vielä kahta ongelmallisempi, kun Suomeen tullessa 2 viikkoa on lähes minimi että kannattaa edes lähteä. Ja siinä se vuoden loma sitten vierähtääkin. Nyt siis ainakin on selvää, että tänä kesänä en Eurooppaan asti pääse, katsotaan miten ensi kesän kanssa käy…

      (Rytsis sun kommentit muuten menee suoraan mun spämmikansioon jostain syystä, siksi tämä pieni hyväksymisviive kun en huomannut aiemmin)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s