Faniviikonloppu

Viime viikonloppuna meillä oli vieraita Floridasta. No, tuttuja he ovat kylläkin Tampereelta, mutta muuttivat tänne puolen merta samoihin aikoihin kuin mekin. Pääohjelmanumerona oli Eddie Vedderin (ikisuosikkini Pearl Jam -yhtyeen laulaja ja teiniaikojeni kaukorakkaus) soolokonsertti. Kuukauden mittainen kiertue päättyi tänne, herran kotikaupunkiin, ja voi kuulkaa. Nimittäin. Niin nuoreni rouva takaisin 13-vuotiaaksi ja korvat valui hunajaa vielä pitkään keikan jälkeen. Kyllä on tatsi sedällä tallella edelleenkin, vaikka rankan rokkarin sijaan onkin nykyään nelikymppinen perheenisä joka puhui laulujen välissä pyykinpesusta ja tiskaamisesta :)

En nyt kyllästytä teitä sen enempää hehkutuksella, kuinka herran ääni sopi uskommattoman hienosti vähäeleiseen ukulele- ja kitarasäestykseen. Ja lämmittelijänä (ja hetkittäisenä duetistina) toiminut irlantilainen Glen Hansard (jos näitte Once-elokuvan, niin tämä oli se miesosapuoli siitä elokuvasta) sopi palettiin kuin nenä päähän.

Erinomainen perjantai-ilta oli se. Keikan jälkeen mentiin vielä vähän näyttämään Seattlen pubielämää Capitol Hillille (näppärää, kun yksi on automaattisesti kuskina :). Lauantaina vietettiin kaupunkipäivää. Kierrettin eri kaupunginosissa, vieraat tykkäsivät kun pitkästä aikaa sai vaan kävellä kaupungilla (Floridassa ei kuulemma oikein voi) ja seurailla Seattlen hipikästä menoa. Käytiin katsomassa ”perinteiset” turistinähtävyydet, Lenin-patsas, sillan alla kuplavolkkaria pitelevä peikko-patsas, Theo’s suklaatehtaan maistiaset, jne. Käytiin myös torilla ja me rouvat löysimme herneitä (kuulemma suomalais-vaisto)! Harmi vaan olivat vielä vähän liian pieniä, parin viikon päästä pitää hakea uudestaan. Jos olette koskaan nähnyt minun syövän palkoherneitä, ymmärrätte onneni kun löysin niitä täältä!

Viikonlopun ysärimusiikkiteeman mukaisesti kävimme toki myös EMP-musiikkimuseon Nirvana-näyttelyssä (johon päästiin koko porukka ilmaiseksi, kun tiskin takana oli tuttu Ian joka käski kassahenkilöä olemaan myymättä lippuja: ”Anna oli täällä vapaaehtoistöissä. Päästä kaikki sisään vaan.” Heh, olipa näemmä siitäkin hommasta aivan rahallinenkin hyöty :). Ja illalla vietiin vieraat vielä kahteen lempipaikkaan: viininmaistelupaikkaan ja ranskalaiseen Luc-bistroon. Mahat täysinä kalaa (naiset), pihviä (miehet) ja creme bruleeta (kaikki) vyöryimme kotiin (tai no, minä-kuski ajoin) ja nukahdettiin jo yhdentoista aikoihin :)

Sunnuntai pyhitettiin road tripille. Lauttamatkan kautta norjalaiskylään aamiaiselle (tästä on tullut jo tapa), sieltä Olympic Peninsulan vuoristoon, Hurricane Ridge-näköalapaikalle, sieltä pikkuteitä osavaltion pääkaupunkiin Olympiaan, siellä (kaatosateessa) ravintolan etsiminen ja löytäminen, illallisen syönti ja kymmeneksi vieraat Tacomaan lentokentälle. Eli täysi äksön-viikonloppu oli. Mutta ai että kuinka kivaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s