Tupaantulemista ja pakkasta

Ollaan täällä vielä hengissä, älkää peljätkö. Ja kaikki noin muutenkin aivan mallikkaasti, mitä nyt päivät ja viikot huristaa ohi niin ettei oikein ehdi huomaamaankaan. Nyt tulee muutaman postauksen verran rästiasiaa, siis.

Tänä viikonloppuna meillä vietettiin vähän tupaantuliaisia, ensin perjantaina oli kaveripariskunta syömässä illalla (kantarellikeittoa, savulohipastaa ja itsetehtyä (!) pähkinäjätskiä) ja eilen lauantaina oli vuorossa C.n työpaikan romanialaisosasto eli neljä perhettä. Lapset viihtyivät naulittuina Cartoon Networksin eteen kun aikuiset nauttivat grillimestarin herkuista (savustettua possunfilettä ja lohta sekä grillattua kanaa) ja ne jotka pystyivät, myös baarimestarin herkuista. Itse onnistuin kerrankin tekemään perunasalaattia ”normaalin” annoksen ”suomalaisen” sijaan. Ai mitäkö tarkoitan? No sitä, että yleensä sitä nyt vaan tulee huomaamatta tehtyä ns. ämpärillinen ja pakkosyötyä monta päivää juhlapäivän jälkeen. Ja siippa nauraa suomalaiselle perunansyöntimäärälle. Nyt jäi vain ihan hyväksyttävä nokare tähteeksi :)

Lahjoja sai etenkin perheen tuleva jäsen. Ja nyt alkaakin olla etenkin hänen vaatevarastonsa jo varsin riittävä etenkin aivan alkutaipaleelle. Viikko sitten käytiin ”kirpputorikeikalla” Suomeen tammikuussa muuttavan kaverin luona. Kuviteltiin saavamme sieltä hoitopöydän ja kestovaippoja, mutta lopulta kotiin lähdettiinkin takakontti täynnä, saaliissa mm. kylpyammetta, turvaporttia, kolme kassillista niitä vaippatarvikkeita, kaksi kassillista vaatteita, ja vaikka mitä muuta tarviketta. Myös paljon sitä kuuluisaa äitiyspakkaustavaraa, mm. toppahaalari (Suomen-matkaa ajatellen). Kiitokset vaan vielä Suville ja (pikku-E:lle, joka ei taida tiedäkään, että joutuu jatkossa vielä luopumaan mm. pinnasängystään ennen Suomeen lähtöään :)

Tänään oli ihana aurinkoinen pakkaspäivä ja siksi lähdettiinkin heti heräämisen jälkeen kävelylle. Ja amerikkalaiselle mötköaamiaiselle (kello on nyt kohta kuusi illalla ja nyt alkaa olla ekaa kertaa nälkä taas). Lähimmät laskettelukeskukset avasivat kautensa tänä viikonloppuna, mutta ei täällä alempana ole vielä lunta näkynyt, vaikka pari kertaa on jo peloteltu. Pakkasöitä ja kylmiä päiväsäitäkin on ollut jo useampi, aiheuttaen sen että paikalliset valittavat hirveää kylmyyttä ja minusta taas on vaan kiva, kun voi pitää villavaatteita ja pipoa. Ja aamuisin ulkona tuoksuu ihanalta kun asutaan niin metsässä. (Niin ja paikalliset toki edelleen kulkevat sortseissa ja ilman sukkia tai ainakin takki auki. Ja sitten ihmettelevät miksi on kylmä)

Ensi viikko onkin työrintamalla tynkä, sillä Suuri Kalkkunajuhla, eli Kiitospäivä on torstaina ja siksi myös perjantai on yleinen vapaapäivä. Enpä valita. Ja meille tulee vieraita viikonlopuksi, eli ohjelmassa syömisen lisäksi myös turistiohjelmaa. Jouluruokaa en aio suunnitella tänä vuonna lainkaan (sillä suunnitelmat saattavat tietystä syystä muuttua hyvinkin nopeasti), joten on tosi kiva, että nyt ehkä keskitytään ruokaosastolla enemmän tähän paikallisjuhlapäivään ja opetellaan enemmän kurpitsan, pekaanipähkinöiden ja sen väistämättömän kalkkunan hienouksista.

Äsken olin naapurissa elämäni ensimmäisillä tuote-esittelykutsuilla. Pääosassa ei ollut tällä kertaa muoviset säilytysastiat, vaan korut. Hiukan olin ehkä pois ihan omimmalta alueeltani, kun muut naiset analysoivat eri kullansävyjen sopivuuksista kunkin ihonväriin, mutta tilasin nyt kuitenkin yhdet korvikset ja rannekorun, sieltä vähiten lähiörouva-osastolta :)

Nyt kolisee keittiössä siihen malliin, että nyt on aamiaisen puhti päättynyt. Syömään –>

Mainokset

2 thoughts on “Tupaantulemista ja pakkasta

  1. Hei Anna pitkästä aikaa, sillä pitkästä aikaa ”ehdin” lukea blogiasi, joka edelleen on meille juureville suomalaisille aivan upea tietoisku amerikkalaisuuksista – milloin mistäkin.
    Onnea uuteen tupaan sekä C:lle että itsellesi ja onnellista odotusta kummallekin.
    Itse odottelen tulevaksi viikonlopuksi ensin äitiä ja poikaa Pirkkalasta ja sitten isiä heitä noutamaan ja olenpa esittänyt kutsun pian kaksinkertaiselle mummillekin vierailla heidän mukanaan täällä meillä. Kuulin kyllä, että se mummi on varsin kiireinen eläkeläinen.
    Paljon terveisiä ja hienoa syksyn jatkoa. Seuraan tv:stä joka päivä, millaiset kelit teillä siellä on. Syksyiseltä, etten sanoisi talviselta, on viime aikoina näyttänyt. Paula

    • Kiitos vaan, olo alkaakin olla jo aika pullea.

      Syksyinen tosiaan on säätila täällä, nytkin ainakin viikon verran pelkkää sadepilveä ennustuksissa eteenpäin. No, voipahan pysyä hyvällä omallatunnolla sisätiloissa verhoja ompelemassa ja pieniä vaatteita hypistelemässä :)

      Terveisiä vaan sinnekin suuntaan ja hyvää joulunodottelua (saako niin jo sanoa?)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s