…ja valkeus (tai sinisyys) tuli

Sattuneesta syystä tämä kuun vaihtuminen marraskuusta joulukuuksi ja samalla syksystä talveksi tapahtui nyt vähän varkain. Siksipä tämä joulun lähestyminenkin tuntuu myös vähän oudolta, kun oma pieni universumimme pyörii nyt ihan uuden pääosanesittäjän ympärillä. Täällä Amerikassahan koko syksy lokakuusta lähtien eletään juhlapäivästä toiseen. Kotien ja pihojen (ja kaikkien julkisten tilojen) koristelu alkaa heti lokakuun alussa Halloweenilla: luurankoja, hämähäkinseittejä ja koverrettuja kurpitsoja (vai kurpitsoita? Hoi kielitieteilijät!). Välittömästi Halloween-päivän jälkeen (eli marraskuun 1. päivästä lähtien) koristeet muuttuvat Thanksgivingiksi: kurpitsoja edelleen (mutta kokonaisina), vaahteranlehtiä ja kaikkea mahdollista syys-väristä (oranssia, punaista, keltaista). Kun kalkkunat ja kurpitsapiirakat on syöty, tienvarret täyttyvät joulukuusikauppiaista, todellakin heti seuraavana päivänä. Eli joulukoristelu alkaa täällä heti marras-joulukuun vaihteessa ja kuuset on olleet kodeissa sisällä nyt siis jo yli pari viikkoa. En halua edes ajatella mitä kemikaaleja niihin pusketaan ettei ne varista kaikkia neulasiaan ennen aattoa…

Vaikka täällä elelläänkin vähän eteläisemmillä leveysasteilla (koko lailla Pariisin tasalla ollaan), on täälläkin loppusyksy ja keskitalvi tuskaisen pimeää aikaa. Lumen tuomaa helpotusta on täällä turha toivoa (vaikka sitä tulisikin, niin sulaisi pois heti), mutta tottahan kekseliäs kansa keinot keksii. Täällä valoisuus tuodaan katukuvaan luonnollisesti jouluvaloilla. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen tuli ihan yllätyksenä, kuinka kotikatu oli muuttunut parin päivän aikana ihan tavallisesta omakotialueesta varsin mielikuvitukselliseksi valomereksi. Jos meille olisi nyt joku tulossa ensimmäistä kertaa, tie olisi helppo neuvoa: kotikadulle käännyttäessä mennään ensin siniseksi valaistun talon ohi (ihan totta, se talo ja piha on täynnä erilaisia sinisiä valoja), ohitetaan valopalmu (!) vasemmalla ja vilkkuva autotallinräystäs oikealla. Sitten kun oikealla näkyy kaksimetrinen ilmatäytteinen joulupukki, meidän talo on sen jälkeen kolmas oikealta, se toinen niistä joissa on vain tavallinen ulkovalo. Olin ajatellut ihan oikealla havukranssilla juhlistaa ensimmäistä omakotijouluamme, mutta eipä tässä ole juuri puutarhaliikkeeseen ehtinyt (tai viitsinyt) ja Haikalan puutarhakin on turhan pitkän matkan päässä :). Ollaan siis ne oudot eurooppalaiset jotka ei koristele taloaan. Joulupuukin taitaa meillä olla taas rosmariini. Laitetaan kuusi sitten kun tuo pienhenkilö ymmärtää sellaisen haluta :)

Hyvää joulunodotusta Suomeen, ja toivottavasti edes te saatte sen valkean joulun.

 

Mainokset

2 thoughts on “…ja valkeus (tai sinisyys) tuli

  1. Moi ja onnittelut koko perheelle :) Olen seuraillut blogiasi ja kirjoitat mielenkiintoisia juttuja sieltä kaukaa. Mä luulisin, että ne amerikkalaiset joulupuut eivät tarvitse mitään kemikaaleja säilyäkseen. Ne ovat vaan ihan eri lajiketta kuin suomalaiset metsäkuuset. Suomalainen kuusi on Norway Spruce ja tyypillisin amerikkalainen Douglas-fir. Wikipediastahan tämäkin tieto löytyy: http://en.wikipedia.org/wiki/Christmas_tree

  2. Totta, kuusilajilla tosiaan lienee osuutensa tässä, eipä tullut edes mieleen! Douglas-kuusia täällä tosiaankin myyvät (toiselta nimeltään Oregon-mänty, go figure).

    (P.S. Kiva että mun höpinät kiinnostaa :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s