Osavuosikatsaus

Jos olisin normaalissa amerikkalaisessa työsuhteessa, äitiyslomani olisi nyt loppu. M menisi maanantaina päiväkotiin tai kotiimme tulisi päivien ajaksi lastenhoitaja. Minä istuisin kolmen tunnin välein työpaikan vessassa rintapumpun kanssa ja tiskaisin pulloja.

Nyt voin sanoa, että onneksi näin ei kuitenkaan ole. Onneksi olemme niitä onnekkaita, että pärjäämme taloudellisesti ilman välitöntä työelämään palaamista ja onneksi ammattini ei ole niin kriittinen, että töihin olisi oman urankaan takia pakko palata aivan heti. Nyt saadaan vielä jonkun aikaa nauttia hitaista aamuista, sängyllä köllöttelystä, pitkistä kävelylenkeistä, päiväunista ja yhdessä jokeltelusta (ja yövalvomisista, niskakakkapommeista ja äkkiraivareista).

Olen kuullut, että me ollaan tosi sankareita, kun me ihan kaksistaan ollaan pärjätty lapsen kanssa. Ei tässä olla mitään marttyyrisankarin kruunua hakemassa, mutta ei kai tämä nyt voi mikään ihme olla, että kaksi aikuista ihmistä selviää yhden pienen vauvan hoitamisesta? No juu, koti ei ehkä ole yhtä siisti kuin lehtien superäideillä, pyykkivuori on ehkä vähän sallittua korkeampi ja minä saatan syödä vähän liian usein lounasta kaupan valmistiskistä, mutta onko sen nyt niin väliä? Siitä mennään mistä aita on riittävän alhaalla, että kaikki asianosaiset säilyttävät mielen- ja fyysisen terveytensä.

Ärsyttää muutenkin kaikenlainen äitiysasioilla leuhkiminen, niin kuin nyt tämän prinsessa Victorian synnytyksen jälkeen superäidit olivat kilpaa todistelemassa, kuinka hekin aivan hyvin olisivat voineet mennä kotiin muutaman tunnin päästä synnytyksestä jos olis annettu. En minä vaan olisi. Ihan rehellisesti voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen saamaani lääkkeiden apuun, hoitajien apuun, C:n apuun. Voin myös ihan rehellisesti sanoa, että olen suoranaisesti laiskotellut kaiken sen ajan mikä ei ole kulunut välittömiin vauvanhoidollisiin toimenpiteisiin. En ole tehnyt vapaaehtoisjärjestöille nettisivuja, en ole seurannut työasioita, en ole kirjoittanut esikoiskirjaa, en ole edes silittänyt omia vaatteitani moneen kuukauteen. Eikä hävetä.

Nyt kun M täyttää (jo) kolme kuukautta, olen huomannut, että aletaan molemmat (sekä äiti että lapsi) olla jo siinä kehitysvaiheessa, että voimme alkaa keskittyä myös kodin ulkopuolisiin harrasteisiin. Liityimme leikkikerhoon, johon kuuluu samanikäisiä lapsia äitineen, tarkoituksena saada äidille aikuisseuraa arkipäiviksi ja lapselle vauvaseuraa (kunhan tuosta vähän kasvaa ja leikkikavereita alkaa kaivata). Ja M on niin vesipeto kylvyssä, että aiomme aloittaa vauvauinnin, kunhan Suomesta palaamme. Ehkä siinä sivussa voi vanhemmatkin vuorotellen vedellä muutaman altaanmitan (en ole uinut sitten raskausajan valaslillumisten). Täällä ei vauvauinnit muuten ole ainoastaan epäinhimillisen aikaan viikonloppuaamuisin, vaan myös ihan normaaleina arki-iltoina. Arvostan.

 

Mainokset

3 thoughts on “Osavuosikatsaus

  1. Superaidit ei todennakoisesti ajattele, etta Prinsessa Victorialla on medical ja hoitoapua Hagan linnassa…. valitettavasti hanenlaisensa julkisuuden henkilon on hankala olla sairaalassa, kun kaikki yrittavat saada kuvia vauvasta ym.

    Olette onnekkaita, kun voit olla vauvan kanssa kotona. 3-kuinen on viela pieni olemaan hoidossa paivat, ja tyytyvainen vauva & tyytyvaiset vanhemmat ovat paljon tarkeammat kuin viimeisen paalle siistitty koti.

    Hyvaa Suomen matkaa! :-)

  2. Joo älä Vickanista välitä! :) Olettaisin että asiaan vaikutti vähän sekin, että kruununprinsessan synnytystä varten suljettiin kokonainen osasto taviksilta, ja sen lisäksi parkkipaikkoja ja ties mitä. Eli voi olla että oli hieman ulkoisiakin paineita nopsaan kotiinlähtöön…

  3. No minä olin ihan ihmeissäni myös, miten se lähti kotiin muutaman tunnin jälkeen!

    On kyllä ihanaa, kun saa nauttia siitä vauva-ajasta rauhassa kotona. Ja tosiaan, parasta vaan keskittyä olennaiseen kun toinen on noin pieni; kodin siisteysaste tai joku vastaava eivät ehkä ole ykköslistalla. Muuten, meillä on Suomen telkkarissa alkanut joku superäiti-ohjelma, ihan kotimainen, jonka mainoksessa se superäiti on jo provosoinut kertomalla, että hän on aina vahtinut, ettei paino nouse 8kg enempää raskauden aikana ja että muutaman viikon päästä synnytyksestä on oltava lähtöpainossa. Hän on niitä ihmisiä, jotka lähtevät maratonille kun vauva on 1kk vanha:D Kumma kyllä, en ole muistanut katsoa sitä ohjelmaa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s