Kesäjumit

Suomessa valitetaan taas säästä. Täällä jo kolmatta viikkoa kestänyt kesä on ollut ihana: aurinkoinen, lämmin, ei vielä liian kuuma. On keinuttu, kävelty metsässä, syöty vadelmia (enimmäkseen minä) ja omia varpaita (en minä). Parasta on kun lapsen voi vain kaapata kainaloon jonnekin lähtiessä, eikä tarvi ensin kolmea vaatekerrosta lämpöä ja sadenpitävyyttä. Hänkin selvästi nauttii, kun saa vaan istuskella nurmikolla, eikä tule kylmä. Eikä märkä.

Viikonloput on parhaita: viime viikonloppuna käytiin eläintarhassa (karhut ja kirahvit oli parhaita), suomalaishenkisissä grillijuhlissa (makkaraa! sillivoileipiä! lättyjä!) ja omalta osaltani viikonloppu huipentui sunnuntaina puolentoista tunnin hierontaan. Vasta jälkeenpäin huomasin että sehän oli mun nimipäiväkin, joten osui ihan hyvin mutsin ensimmäinen hierontaloma :) Ja luitte oikein, sunnuntaina. Täällä kampaajat, hierojat ym. palveluntarjoajat ovat yleensä auki myös sunnuntaisin, koska silloinhan ihmisillä on aikaa käydä. Tällä kertaa päätin perjantaina, että nyt on niin karmea jumitus hartioissa, että lapsi ei nouse pinnasängystä enää kertaakaan, jos en saa tähän jotain rentoutusta. Koska minulla ei luonnollisestikaan ole hajuakaan kuka näistä sadoista tarjokkaista on hyvä tai huono tai halpa tai kallis, menee 2000-luvun ihminen tietysti nettiin ja etsii. Ensin etsitään onko jossian kuponkitarjousta. Sitten kun löydetään tarjous, etsitään asiakkaiden arvosteluja. Sitten kun arvostelut on luettu ja paikka hyväksi havaittu, ostetaan kuponki ja varataan hierojalta aika kahden päivän päähän. Sitten mennään kupongin kanssa hierojalle, hän hieroo, minä maksan tipin ja poistun rentoutuneena ja aavistuksen vähemmän niskajumisena takaisin kotiin.

Ainut miinusmerkki tästä käynnistä tuli siitä, että nyt taisin kohdata ensimmäisen asiakaspalvelijan, joka oli liian hiljainen. Tykkäsin siitä aluksi, että ihan koko ajan ei tarvi höpöttää (varsinkin kun itsellä on naama siellä hierontapöydän syövereissä), mutta kyllä siis jotain pitää sanoa. Ja kun jäsenet oli hierottu, oletin, että nyt hän sitten kertoo missä mulla on suurimmat ongelmat ja että kuinka usein ja minkälaista jatkohoitoa hän suosittelee (niin kuin kaikki hierojat tätä ennen on tehneet), mutta ei, hän painui suoraan seuraavan asiakkaan luo ja minä jäin siihen vähän suu auki seisomaan, että tässäkö tää nyt oli ja että enpä sitten taidakaan teiltä ostaa sitä kymmenen kerran korttia kun et sinä sitä minulle edes tarjoa. Maassa, jossa yhden ravintolaruokailun aikana tarjoilija ehtii käydä vähintään neljä kertaa kysymässä että onko kaikki nyt varmasti hyvin ja että tarvitaanko mitään muuta, tai vaatekaupassa jossa aina pukukoppihenkilö esittäytyy nimellään ja sanoo että pyydäthän häneltä sitten lisäkokoja koppiin jos tarvit, tässä on soittonappi, niin nyt oli kyllä hyvin erikoinen olo kun ei kysytty mitään eikä tarjottu mitään. Ja nyt ollaan sentään Amerikassa, palvelualojen ja etenkin palveluiden myymisen, ihmemaassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s