8 päivää, 3 osavaltiota, 4 jätskiä

Olemme palanneet. Siippa lomailee vielä tämänkin viikon, joten hyvä hetki blogikirjoittamiselle tuli vasta nyt, vaikka tulimmekin kotiin jo perjantai-iltana. Lauantaina kävimme juhlimassa ystävän syntymäpäiviä ja perjantaina tuttavien lapsen ristiäisiä. Eilen teimme vielä ”kaupan päälle” pienen päiväroadtripin Port Townsendiin, pikkukaupunkiin josta piti aikanaan tulla Seattlen sijaan ”se” alueen pääkaupunki. No, tulikin sitten vähän mutavyöryjä ja sen sellaista, joten se on nyt sitten vain pieni hassu kaupunki, jossa on kiva vanha kaupunki ja sinne mennään lautalla, joten siitä aina lisäpisteet.

Mutta siis.. matka oli menestys! Vaikka menolennolla San Franciscoon emme saaneetkaan vierekkäisiä paikkoja, neiti viihtyi mun sylissä pomppien ja vieruskaveri-naisten kanssa hööpöttäen koko parin tunnin lennon, mitä nyt otti pienet torkut heti kärkeen. Perillä saimme vuokra-auton ja löysimme yllättäen ilman suurempia mutkia ystävien asunnolle (ihanaan, vanhaan puutaloon). Ja ihme tapahtui – löysimme parkkipaikan samalta kadunpätkältä, samasta korttelista! Sitä ei kuulemma tapahdu i-ki-nä :)

Viikonloppu vietettiin citylomaillen. Aamiaisia katukahviloissa (kun isäntäväki vielä nukkui ja Pieni Matkaaja alkoi kovaäännehtiä seiskalta aamuisin :), sisustuskaupoissa pyörimistä, ihmisten katselua (varsinkin rattaissa istuja oli lumoutunut), jätskitötteröitä ja sen sellaista. M:n ensimmäinen (ahdas ja tunkkainen, eli erittäin aito) metromatka! San Francisco on ihana ja vierailu ei ollut ensimmäinen, eikä myöskään viimeinen. Seattlen=Microsoft ja San Franciscon=Piilaakso välillä lentää koneita kuin busseja ja matka on nopea ja halpa.

Maanantaiaamuna pakattiin sitten perhe vuokra-Subaruun ja suunnattiin pohjoista kohti. Tarkoituksena oli siis ajaa länsirannikkoa ”valtatie 1”:tä Kalifornian punapuumetsien, Oregonin metsäisten rantojen ja lukemattomien pikkukylien läpi. Ja näin tehtiin. Ensimmäinen yö vietettiin Eurekassa, toinen Florencessa ja kaksi viimeistä Cannon Beachillä, Oregonissa.

Reitti oli kutakuinkin tämä.

Nähtiin isoja puita, sumuista, tuulista, karua rannikkoa (ei ollut mitkään auringonottokelit), valtavat hiekkadyynit, monta majakkaa, hassuja pikkukaupunkeja kuin suoraan elokuvista (”Tervetuloa X:ään. Asukasluku: 244” ). Nähtiin meritutkimuskeskus, maanjäristysmuistomerkki, panimoita, juustotehdas, pieniä museoita siellä täällä ja vaikka mitä muuta.

Lapsi protestoi hiukan matkasängyssään nukkumista, tai saattoi olla myös sitä hammastehtailua (ja yksi yö meni valvoessa), mutta muuten meni koko reissu kerrassaan mainiosti. Minityyppi iloitsi metsässä kävelystä, nurmikolla möyrimisestä ja ennen kaikkia hyppimisestä ja seisomisharjoittelusta. Ja ymmärtäähän sen, kun pitkiä pätkiä istuu turvavöissä, tekee mieli venytellä jäseniään.

Kuvatodisteet tässä. Ensin San Franciscossa:

Reissun ensimmäinen aamu alkoi hyvin.

San Franciscossa oltiin kovasti sateenkaaren värisiä. Tuossa rivissä oli muuten olympialippu kolmantena, mutta se oli mytyssä eikä tullut kuvaan.

Värikäs talo Missionissa.

Katu, yllättävän tasamainen.

Kiinalaiset mummot pelasivat puistossa korttia

Sitten lähdettiin matkaan:

Nämä aidanpäät olivat alunperin yhtenäistä aitaa. Sitten tuli maanjäristys ja teki aitaan kymmenmetrisen loven.

Äiti ja tytär ja iso puu.

Oregonin hiekkadyynit

Tässä luolassa asusteli kymmeniä merileijonia (Florence, OR)

Sumua, historiaa ja isänmaallisuutta

Newport, OR

Majakka sumussa

Kalliot sumussa

Kallionkieleke – eikä sumua!

Cannon Beach, OR (ja se sumu taas…)

Majakan opas näytti Villin Pohjolan RuthAnnelta

Eiliseltä lisäreissulta:

Kirkas päivä. Ja viikon kuudes majakka.

Jonkun pihalla oli peura.

Katusoittajia

Seattlen satamassa oli kurjet työssään.

Mainokset

5 thoughts on “8 päivää, 3 osavaltiota, 4 jätskiä

  1. Olipas teillä kiva reissu. Pystyitkö pitämään pokan kun RuthAnn esitteli majakkaa? :D Ettet kyselly missä ne muut tyypit on :D

  2. Hienoja kuvia! Mutta toi majakan opas on kyllä selvästi Twin Peaksin lock lady, eikä mikään Ruth Ann!!!

    • Totta, on siinä hiukan pölkkynaistakin, mutta siinä tilanteessa mieleen tuli kyllä ensin RuthAnn. Ja minähän en saanut Twin Peaksia silloin ekalla kerralla katsoa kun se tuli niin myöhään ja oli pelottava. Pitäiskin katsoa se nyt, varsinkin kun kuvauspaikkoja on tässä aivan lähistöllä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s