Synttäripaineita

Viikko sitten kävimme tyttären kanssa hänen ensimmäisillä kaverisynttäreillään, vauvauintikaverin yksivuotisjuhlilla. Ja kylläpä tulikin sitten aimo annos paineita puolentoista kuukauden päähän, kun itse pitäisi olla kekkereitä emännöimässä. Minä hölmö kun luulin, että riittää kun kutsutaan lähimmät (aikuis-)ystävät (ja mummi tulee Suomesta!), tarjotaan grilliruokaa ja kakkua, ja lopuksi juhlakalu avaa lahjat, syö käärepapereita ja nukahtaa hulinasta väsyneenä iltapuurolautasen ääreen.

Vaan niinpä ei ollut taas luulo tiedon väärti. Synttärijuhlakilpavarustelu alkaa nimittäin heti ensimmäisestä vuodesta. Nämä kyseiset kekkerit järjestettiin musiikkileikkikoulussa, vieraana oli kymmenisen vauvaa äiteineen (ja lisäksi päivänsankarin isovanhemmat ja muuta perhettä). Ohjelmassa oli siis ammattilaisen vetämä muskaritunti, jonka jälkeen syötiin. Ja Syötiin. Lahjojen availu ja paperien syönti kuului onneksi sentään näihinkin kemuihin ja vähän etukäteen pelkäsin, että oliko viemämme puulelu liian hippi, mutta onneksi ei ollut. Mutta kyllä tämäkin lapsi sai sellaisen vaaleanpunaisen muovihirvitysmoottorikulkuneuvon ja muuta krääsää, että oikein pelottaa mitä tuleman pitää kun meillä kohta juhlitaan. Meillä on pärjätty tähän asti niin maltillisella määrällä leluja, että olen oikein ylpeä. Lapsemme lempileluja on (upouuden Plasto-mopon lisäksi) mm. pakasterasioiden kannet, hammastahnatuubit, pallot ja mikä tahansa mikä helisee (esim. hammasharja kotelossaan). Sisareni kyllä totesi täällä taannoin vieraillessaan, että kyllä tuo lapsi tarvisi edes yhden kunnon pehmolelun. Sängyssä kun on kavereina pankista saatu hevonen, miehen työpaikan mainos-apina sekä äitinsä Uppo-Nalle, suoraan 80-luvulta :) Noh, lisääntyy vaan tämä hullun eurooppalaisen perheen maine, kun yksivuotisjuhlamme järjestetään ihan kotona vain ja pääohjelmanumero on (itse leivottu) kakku eikä pelle tai pomppulinna.

Ai niin, ja synttärijuhlien vieraat saivat tietenkin lähtiäislahjan! (Eihyväihme, eihän mulle tullut mieleenkään, että pitäisi antaa jotain vieraslahjojakin!) Meidän lahjapussissa oli (tietenkin pinkki) naksukulho, vauvankeksi ja pinkki pilli. Ahdasmielisyyteni taas nostaa päätään, kun minun mielestäni vauvan välipaloille ei tarvita erillistä astiaa, kun ruoka-ajat välipaloineen hoidetaan pöydän ääressä, oikeaa ruokaa syöden. Mutta täällä napostelun ihmemaassa on toki normaalia, että jo lapset opetetaan siihen, että välipalaa on aina käden ulottuvilla, sen kun nappaa naksun kulhosta ja taapertaa menemään. Näitä naksukulhoja näkee täällä tämän tästä, lapsilla on yleensä tällainen sylissä autossa tai rattaissa istuessaan tai ihan vaan kävellessään ympäriinsä. Rattaissa on myös yleensä tarjottimet, johon lapselle on kätevää levitellä keksejä ja naksuja ja muuta syötävää, ettei vaan koskaan tarvisi olla syömättä.

Ja sitten ihmetellään a) miksi lapset syö mieluummin sipsejä kuin vihanneksia ja b) miksi ollaan ehkä vähän ylipainoisia.

Työkuukausi sen kun etenee, ja ei voisi paremmin kaikki sujua. Lapsi on ollut nyt neljä kertaa hoitopaikassa ja joka kerta on kuulemma ollut pelkkää hymyä vaan koko ajan, syönyt ruokansa ahmimalla ja pari kertaa olen osunut hakemaan juuri nokosten aikaan. Äidillekin tulee niin paljon parempi olo, kun lapsi jää ilman itkuja hoitotädin syliin ja hakiessa joko nukkuu tyytyväisenä tai leikkii tai istuskelee hoitotädin sylissä keinutuolissa. Ja pikku hiljaa uskallan myös toivoa, että ihme on tainnut lopulta tapahtua myös kotona yöuniosastolla. Pari viikkoa on jo sujunut nollalla tai yhdellä yöheräämisellä ja äiti on kuin uudelleensyntynyt ja silmäpussit alkaa jo vähitellen vaaleta. Oliko se se ilmankostutin kun tämän ihmeen aiheutti? Vai oliko tässä kohdin vain juuri se sopiva kasvuvaihe, jossa lapsi yhtäkkiä ymmärsi yöunien merkityksen? Tai ehkäpä se, että se liikkuu nykyään niin paljon, että sitä mukaa myös ruokahalu on kasvanut ja maha täynnähän on mukava nukkua, onhan se niin.

Älkää nyt sitten vaan sanoko, että kyllä se vielä muuttuu ja jatkaa yöhulinointiaan kolmivuotiaaksi asti. Antakaa mun kuvitella, että elämä alkaa nyt pikku hiljaa tasaantua ja ajatua normaaleihin lapsiperheen uomiinsa. Ja että joskus äitikin saattaa näyttää pandan sijaan ihan ihmiseltä taas? Ehkä, joskus, jooko?

Mainokset

15 thoughts on “Synttäripaineita

  1. Täällä suomenmaallakin on ilmeisesti nuo vieraslahjat jo ihan normipäivää. Tai ainakin bubbling under. Töissä tehty pieni gallup paljasti tämän. Ja hei, elämä alkaa nyt ja yöunet on tästä eteenpäin min. 8h! :)

    • Kiitos tsempistä, toistaiseksi näyttää yöunirintamalla edelleen positiiviselta. Vaikka mieskin on työmatkalla (silloin tulee yleensä joko uusi hammas tai lääkäri-rokotus-huuto tai muuten-vaan huutoyö).

  2. Onneksi, ONNEKSI meillä täällä vanhalla mantereella (tai ainakin tässä meidän lähipiirissä) kaverisynttärit tuli kuvioihin vasta tänä vuonna, ts. pikkuneiti sr:n 4-vuotissynttäreiden kohdalla. Mäkään en ollut kuullu mistään lähtijäislahjoista, ennenkun sr. kävi ekoilla kaverisynttäreillään ja sai sellasen, onneksi hyvin maltillisen (tarroja ja henkkamaukkakoruja).

    Yöunista en edes alota, paitsi sen verran että meidän sr ja jr nukkuu kyllä yönsä läpi heräämättä, ellei nyt iske joku akuutti kriisi. Eikä tuo jr mielestäni vielä kolmea ole :)

    Vitsit, olipa kiva lukea blogiasi, jostain syystä viime aikoina on tää lukemiset jääny vähän vähälle.

    • Eräs suomalaiskaveri täällä, 5- ja 2-vuotiaiden tyttöjen äiti, kertoi juuri taannoin, että onginta on synttäriohjelmanumerona aina iso hitti, kun ei sitä täällä kukaan muu tee :) Eli eikun vaan tutut aasinhännät ja onginnat ja strösseli-suklaakakut kehiin kun kaverisynttärit alkaa uhata :)

      (p.s. kiva kun luet eli kiva kun ehdit lukea! Hatunnosto kolmikon äidille, itellä on yhdenkin kanssa ihan kädet täynnä)

  3. Vauvojen naksukulho, *naamapalmu*! Kyllä sain verenpainetta ja muita kotoperäisiä oireita nuitten synttärijuhlien kuvailusta.

    Meillä taitaa olla noita läpi-yön-vasta-kolmivuotiaana-nukkuvia-lapsia (mutta pärjätään ihan hyvin!), toivottavasti teillä hyvät yöt jatkuvat!

  4. Juu kamala tätä snack-kulttuuria. Ja kun oma lastenlääkärikin suositteli ensimmäisiksi viljaruuiksi Cheerios-muroja… Kasvispainotteista luomuruokaa from scratch -kokkaava ystäväni syöttää lapselleen aamiaisen, lounaan ja päivällisen lisäksi ilmeisesti lähinnä kultakaloja, graham-crackers ja kuivattuja karpaloita…

    Löysin juuri blogisi, tosi kivoja juttuja! Meillä taitaa olla suunnilleen samanikäiset amerikkalaiset tyttöset (11/2011) :)

  5. Muikea hymy naamalla saa näitä juttuja lukea. Näistä ruokasuosituksista tahtoo kanssa avautua. Saimme pediatrikäynnillä sellaisen ruokasuositusvihkosen. Ohjeistuksen mukaan pieni lapsi voisi aloitaa päivän vaikka englantilaisella muffinsilla ja mehulla. Ei mainintaa kaurapuurosta, maidosta, leivästä, jukurtista…
    Näin lumien tultua tänne itärannikolle viimeisetkin lapset ovat kaikonneet leikkipuistoista. Saamme leikkiä ihan keskenämme pihalla. Toivottavasti muut lapset palaavat lumien suliessa. Toisaalta on ihan ymmärrettävää, etteivät lapset halua pihalle, kun suurimmalta osalta on puuttunut pipot ja hanskat, vaikka pihalla olisi ollut nollakeli.

    • Täällä ei ole ollut edes lunta eikä nollakeliä, mutta puistot on silti ammottaneet tyhjyyttään. Aurinkopäivinä näkee muitakin ja joskus perjantaisin (?). Pitäiskö aloittaa pieni maahantuontibisnes, kun noita meidän reimoja joka kerta kumminkin kehutaan :)

  6. Itsekseen ollaan saatu ulkoilla täälläkin (nyt ollaan kyllä itsekin oltu sairastelujen takia sisällä :( ). Ja jos lapsia ulkona näkee, niin paljaat sääret viipottavat ja pahimmillaan niillä on kesäkengät jalassa… Hatun virkaa tekee usein huppu. Ja tytöt puetaan hameisiin ja ohkaisiin legginsseihin keleillä, joissa minä palelen sukkahousuissa ja farkuissa pitkä toppatakki päällä. Hmmm. Muutaman päivän oli mäenlaskukelit, ja siellä yllättäen porukkaa riitti, mutta tosiaan aika oudoilla varusteilla. Lökäpöksycollegehousut ja kesätossut jalassa yhdelläkin pojalla.

    Yksi päivä sitten löysin sitten ne lapset. Ne on maksullisissa play cafeissa!

    • Voi tuosta ulkovaateasiasta voisin vuodattaa loputtomiin! Täällä oli viime perjantaina kaunis aurinkoinen päivä (että jätin päällimmäisen takin lapselta pois). Puistossa oli tyttö paljain säärin sandaaleilla ja lyhythihaisessa mekossa. Äidillään oli toki fleecet ja toppaliivit edelleen…

  7. Ai niin ja tuo maahantuontibisnes olis varmasti hyvä veto, jos nämä saisi ensin tajuamaan että ulkona on ihan hauska olla kunnon vaatetuksella. Meidän neidin välikausiasuakin taannoin tituleerattiin snowsuitiksi. Hö.

    • Joo, joku pieni asennemuutos siihen ulkoiluun tarvii. Että ei tarvi olla välttämättä lämmin tai edes auringon paistaa. Minä kun potentiaaliselta perhepäivähoitajalta kyselin ulkoilusta niin vastaus oli että kyyyyllä me joka päivä ulos mennään mutta yleensä ne haluaa kymmenen minuutin päästä sisälle kun tulee kylmä…. No niinpä niin, kai nyt tulee kylmä sisäverkkareissa ja ilman sukkia. En sitten jatkanut jatkokysymyksellä, että jos meidän lapsella on kurahaalarit ja se haluaa ulos sateella, viettekö? :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s