Herrat pitävät vaaleista

Tänään täällä on vaalipäivä. Yleisön pyynnöstä seuraakin siis viiltävän terävä poliittinen analyysi Amerikan tämänhetkisistä presidentinvaaleista. No, terävyydestä en tiedä, mutta valitetaan nyt hiukan miltä nämä vaalit täällä ulkopuolisen silmin tuntuu.

Ensinnäkin, ihan omituista ettei saa itse äänestää! Tällaiselle vaalinistille tämä syksy on ollut todella vaikeaa aikaa, kun en saanut äänestää Suomen kuntavaaleissa enkä nyt täällä. Mutta onneksi vaalitarkkailuun ei tarvita äänioikeutta. Listaan seuraavassa näihin presidentinvaaleihin liittyviä asioita, jotka mielestäni ovat eronneet Suomessa totutusta.

  • Ensinnäkin tämä kahden puolueen asetelma tuntuu ihan mahdottomalta. Molemmilta puolilta löytyy omat hihhulinsa ja liberaalinsa. Ja aina keskitytään enemmän toisen puolen vikoihin kun siihen mitä itse sitten tekisi paremmin. Maassa on kai muitakin puolueita kuin demokraatit ja republikaanit, mutta ei niitä oteta ikinä tosissaan. Siksi presidenttiehdokkaitakin on käytännössä aina vaan kaksi, vaikka periaatteessa niitä kai on muitakin?
  • Täällänyt näiden vaalien yhteydessä ei äänestetä ainoastaan presidentistä, vaan samaan syssyyn äänestellään paikallistasolla kuvernööriä, senaattoreita ja ties mitä muita virkamiehiä ja luottamustoimia. Itse en olekaan varsinaista äänestyslippua nähnyt, mutta kyseessä lienee pienen taiteltavan lipun sijaan aikamoinen vihko. Ja jokaista postia kohden on kaksi ehdokasta, demokraatti ja republikaani ja siitä sitten pistetään rastia ruutuun.
  • Ihmisten lisäksi äänestetään myös asioista. Täällä Washingtonin osavaltiossa näkyvimmät asiaäänestykset liittyvät marijuanan laillistamiseen, homoavioliittojen sallimiseen sekä julkisten koulujen rakennemuutoksen (public charter schools, Googlesta löytyy jos kiinnostaa lisää, itsekin piti oikein opiskella että mitä ne oikei tarkoittaa).
  • Presidenttikisassa ns. heiluriosavaltioita (eli niitä, joissa tulosta ei koskaan tiedetä varmaksi etukäteen) on vain muutama, mm. Florida ja Ohio. Muualla, kuten täällä meidän Washingtonissa, ollaan niin vahvasti joko demokraattien tai republikaanien puolella, että kampanjointi osoitetaankin enimmäkseen juuri näihin epävarmoihin osavaltioihin. Esimerkiksi telkkarissa en ole täällä tainnut nähdä yhtään ainutta Obaman tai Romneyn mainosta, täällä keskitytään puhtaasti näihin paikalliskamppailuihin. Kyllä ne molemmat taisivat täällä käydä omiensa joukossa rahankerjuulla, mutta mitään julkista kampanjapuhetilaisuushässäkkää ei kyll täällä näy. Ei kannata, kun ollaan niin sininen osavaltio kumminkin (sininen=demokraatit, punainen=republikaanit).
  • Äänestämisen käytännönjärjestelytkin eroavat luonnollisesti suomalaisista. Lienee eri asia järjestää vaalit 200 miljoonan äänioikeutetun maassa, jossa on 4 aikavyöhykettä (plus Alaska ja Hawaiji) kuin meillä Suomessa. Äänestyslipun (tai -vihkon) on voinut palauttaa jo monta viikkoa sitten, ne lähetetään ihan tavallisessa postissa tai käydään pudottamassa kunnan virastotalon luukusta sisään. Näin suomalaisena vaalisalaisuuden ja äänien koskettomuuden unohtaminen tuntuu todella oudolta, mutta kai se on täällä ollut käytännön pakko. Ei näitä ihmisiä saisi millään liikkeelle yhtenä sunnuntaipäivänä koulun jumppasaliin äänestämään koppiin yksitellen. Jos äänestys ei ole helppoa ja convenient, niin äänestysprosentti jäisi varmasti jonnekin kymmenen nurkille. Mutta aika ikävältä tuntuu, että varmasti monissa perheissä perheen pää sanoo ketä äänestetään ja sitten otetaan koko perheen lipukkeet esille ja äänestetään. Joissakin osavaltioissa on käytössä myös sähköistä äänestämistä, mikä ainakin niissä toissavaaleissa taisi olla yksi syypää siihen Suureen Hämminkiin.
  • Äänten lasku on myös ihan oma lukunsa ja tässä kohtaa on pakko sanoa että itsekin vasta opiskelen paikallista ääntenlasku- ja valitsijamieskäytäntöä. Ensinnäkin ei ole olemassa sitä Suomenkaltaista vaalirauhaa ja -salaisuutta, vaan näiden aikavyöhykkeiden takia tuloksia alkaa jo tulla itärannikolta kun täällä meillä länsirannikolla on vielä tunteja aikaa äänestää. Ihan omituista. Lisäksi äänet eivät meneekään yksi yhteen presidenttien valitsijamiesten lukumääriksi, vaan joissain osavaltioissa voittajaehdokas saa taakseen kaikki ko. osavaltion valitsijamiehet. Eli periaatteessa ihan yksikin ääni voi ratkaista esim. 29 valitsijamiestä suuntaan tai toiseen.

Yhtä kaikki, monimutkaista on ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen etten saa täällä äänestää, mullahan menisi viikkotolkulla aikaa kaiken opiskeluun ja ihmisten taustojen selvittämiseen! Helpompaahan se on olla vaan näin takapiruna, jännittää ja sitten kyräillä jos menevät perhanat äänestämään väärin. Muutaman tunnin päästä tiedetään kuinka kävi, jatketaan tätä viiltävää analyysiä sitten. Vaalirauhaa kaikille!

2 thoughts on “Herrat pitävät vaaleista

    • No tiesinhän minä että niitä muita ehdokkaitakin on, mutta ei niitä missään näe. Ei ole esim. semmoista vaalipaneelia, jossa kaikkien puolueiden ehdokkaat olisi, vaan nämä kaksi pääjehua aina äänessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s