Karkkikepponen ja naamiaisten sukupuolisäännöt

Kun Halloweenistä on kulunut sopivasti kohta kuukausi, on hyvä hetki lukijatoivekirjoituksen. Minulta pyydettiin Halloweenin käsittelyä, joten käsitellään. Olen varmaankin aikaisempinakin vuosina aihetta sivunnut, mutta tänä vuonna tuli toki lisäväriä siitä, että katselen menoa nyt niiden kuuluisien äitiyslasien läpi. Eilen luin uutisen, jossa ulkomailla, oikein Amerikkaa myöten, oltiin kauhistuttu, kun Ruotsissa julkaistiin jouluksi lelukuvasto, jossa pojatkin leikkivät nukeilla ja tytöt autoilla. Tämä on nyt tätä samaa aihetta taas, mutta kyllä kuulkaa pisti sapen kiehumaan kun meille sanottiin Halloweeninä, että kyllä tytöllä pitää olla tytön naamiasasu. Eli prinsessa tai jokin pehmoinen, vaaleanpunainen eläinhahmo.

Meidän tuolloin 11-kuukautinen tyttäremme oli puettu Super-Marioksi. Näppärimmät ymmärtänevät sanaleikin. Miehen työpaikalla on joka vuosi lastentapahtuma, johon työntekijöiden lapset viedään Halloween-asuissaan ja kuulemma useampikin, etenkin naisihminen, oli kommentoinut, että ”minä luulin, että sun vauva oli tyttö”.

 

Vietimme itse karkki-tai-kepponen -iltaa ystävien luona ja seurasin sivusta jälleen kerran lasten naamiaispukeutumisen tiukkoja normeja. Vauvat, jotka eivät vielä kävele, ovat yleensä joko kurpitsa tai jokin pehmeä eläin, esim. tiikeri (fleece-haalari). Itse kävelevät pienet tytöt ovat poikkeuksetta jokin Disney-elokuvan prinsessahahmo. Teini-ikää lähestyvät tytöt ovat jotain missä käytetään trikoita ja mustaa, esim. noitia tai kissoja. Pojat ovat Hämähäkkimiehiä tai Batmaneja siihen asti kunnes vain laittavat päähän naamarin, että saavat tekosyyn karkkien keruulle.

Sillä siitähän koko touhussa on kyse. Karkista. Järkyttävistä, käsityskyvyn ylittävistä määristä karkkia. Tiheästi asutuilla alueilla lapset kiertävät ovelta ovelle tunnin, ehkä kaksi, ja tuloksena on n. muovikassillinen karkkia per napero. Eli, mitäköhän se nyt raskaasti arvioiden voisi olla, kilon, puolentoista verran karkkia. Itsekin virvontapuuhissa useampana vuonna kiertäneenä muistelisin, että parhaimpina vuosina tulos oli ehkäpä kymmenisen suklaamunaa plus pari pussia pääsiäisrakeita per noita ja sekin tuntui ihan tosi isolta määrältä. Eihän kukaan nelivuotias voi syödä puoltatoistakiloa karkkia!? Tai, no, voi tietysti, mutta eihän siinä ole mitään tolkkua. Ai niin, ja kysyttiinhän minultakin että miksen vie lasta vielä karkkikierrokselle ja kun vastasin naurahtaen, että eihän hän nyt vielä edes tiedä mitä karkki on saati että osaisi syödä sitä, kysyjän ilme oli yhtä holmistynyttä kysymysmerkkiä ”ai miten niin ei tiedä mitä karkki on?”.

Onhan niitä toki hammaslääkäreitä ja muita tuulimyllyjä vastaan taistelijoita, jotka antaa vähän rahaa tai leffalippuja jos lapset lahjoittaa karkkisaaliinsa eikä syö sitä, mutta pieni pisarahan se on meressä. Ja älkää nyt kuvitelko, että olisin mitenkään ääritiukka karkkinatsi, syönhän itsekin suklaata harva se päivä (pitäisi toki vähentää), mutta rajansa kaikella. Muutama karkkiaski ja suklaapatukka ei kenenkään hampaita syövytä, mutta onhan sen nyt pakko jossain tuntua, jos pieni lapsi vetää kilon tai kaksi sokeria ja väriaineita muutamassa päivässä. Eikä vähiten äidin hermoissa. En halua edes ajatella minkälainen sokerihumalainen täystuho tuosta meidänkin supersankarista tulisi, jos se pääsisi loppumattomien sokerivarastojen ääreen. Huh, tuli hiki pelkästä ajatuksesta.

Mainokset

5 thoughts on “Karkkikepponen ja naamiaisten sukupuolisäännöt

  1. Oonkin aina ihmetelly, miksi sille mukulalle pitää oikein ”opettaa” karkin syöntiä…
    Kyllä se sen sitten keksii kun on keksiäkseen, ja mitä myöhemmin sitä paremmin. Kukin tietysti tyylillään, tämä vain IMO :-)
    Aikoinani ihmettelin syvästi, kun silloinen 1v kummipoikani joi sokerilimpparia. Onneksi tajusin olla sanomatta mitään ääneen… Muutaman vuoden päästä kuultiinkin, kuinka hammaslääkäri oli pitänyt vanhemmille sellaisen saarnan, ettei poju enää sitä juo ;-)

    • No sanopa muuta… Harvasta asiasta ihmettelen muiden kasvatusmenetelmiä, mutta ruoka on yksi asia josta kasvaa se kuuluisa kukkahattu otsaan. Vähän aikaa sitten eräs äiti kehui, kuinka M:ää pari kuukautta nuorempi lapsensa ”tykkää ihan hirveästi imeskellä kokonaisia suolakurkkuja” —ööh, no niin kai tykkää jos sille annetaan suolakurkku suuhun. Jotenkin tuntuu että joiltain vanhemmilta on unohtunut se, että tämänikäinen lapsi ei syö mitään mitä hänelle ei anneta. Jos ihminen ei vielä edes ymmärrä milloin siltä on tulossa pissa housuun, ei kai se nyt voi ymmärtää mikä ero on maidolla ja limpparilla. Mutta aikuisen olettaisi sen jo ymmärtävän.

  2. Kiitos tästä! Kuulostaa siltä kuin vähän oli odotettavissakin. Samoin oma asennoitumisesi näihin asioihin. :)

    Varmaan naamiaistrendit on samansuuntaiset meikäläisissä tarhoissa ja kouluissakin, ja tottakai tyttö saa sitten olla naamiaisissa prinsessa jos haluaa. Tuohon muottiin ei kuitenkaan tarvitse ahtautua, jos ei halua, ja siitä meitä muistuttaa tarina kummitädistä lapsena: hän halusi olla naamiaissa Teräsmies ja viittana oli vihreä pyyhe. Vihreä!

    • No näin juuri! Totta kai neiti saa olla naamiaisissa prinsessa (tai vaikka se vihreäviittainen Teräsmies) silloin kun hän oman halunsa osaa ilmaista. Mutta nyt kun puhutaan lapsista jotka ei vielä osaa edes kävellä, saati sitten puhua, onko näitä rajanvetoja pakko tehdä meidän aikuisten toimesta? En nyt ole maailman tiukin sukupuolisensitiivisyyskasvattaja, mutta tämä vaaleanpuna-vaaleansinisyys/prinsessa-teräsmies -jako ottaa ihan todella päähän. Perjantaina ostin tyttären synttäreille värikkäitä ilmapalloja, joihin myyjä liitti siniset narut. Maksaessani sininaruisia ilmapalloja vihreäpipoinen lapsi sylissäni, myyjä toivotti hyvät syntymäpäivät ”pikku miehelle”. En sanonut mitään.

  3. Meillä prinsessajutut kolahtaa ihan täysillä Kaislaan ja se tosiaan ei ole ollut siitä kiinni, etteikö hänellä olisi pidetty vihreitä haalareita ja bändipaitoja pienempänä. Pidimme tätä ruotsalaista lelukataloogia niin mullistavana että printtasin koulussa muutaman aukeaman ja toin lapsille kotiin ihmeteltäväksi. Ei edes kiinnittäneet huomiota vauvalla leikkivään poikaan tai tyttöön joka leikkii vesipyssyillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s