Vuodenvaihde

Näin vuodenvaihteessa tulee blogietiketin mukaan muistella kuluneen vuoden tapahtumia, todeta humoristisesti että ei sitä Mayojen maailmanloppua sitten tullutkaan ja suunnitella tulevaa vuotta. Tyylilleni uskollisena teen siis tämänkin katsauksen sopivasti viikon myöhässä. Suonette anteeksi. Tuli joulukalenterin ja muun sähläyksen jälkeen sellainen blogikrapula, että piti vähän pitää hengähdystaukoa.

Vuosi 2011 päättyi sekavaan vauvapöhnään. Pienhenkilö päätti rysäyttää maailmaan jo marraskuun puolella, vaikka oletettu saapuma-aika olisi ollut vasta alkuvuodesta, joten alkuvuosi 2012 jäi itseltäni aavistuksen hämärän peittoon. Jonnekin sinne puklurättien ja rintapumpun välimaastoon. Kyllä me varmaan jotain tehtiinkin, mutta ensimmäiset terävämmät muistikuvat ajoittuvat helmikuulle, kun jälkeläinen oppi syömään ilman päänsärkyjä. Maaliskuussa matkustettiin Suomeen juhlimaan ristiäisiä ja kierrättämään uutta henkilöä näytillä paikasta toiseen. Siellä oli lunta. Ja lisää vaan tuli. Söin paljon karjalanpiirakoita ja pullaa. Huhtikuussa tultiin takaisin kotiin, mummi muassamme. Tämä oli hupaisin rajanylitys koskaan, tullimiestäkin hymyilytti, kun seurueesta yksi kulki ESTA-luvalla, yhdellä oli green card ja Amerikan kansalainen nukkui turvakaukalossaan. Huhtikuu oli lämmin, vauva viihtyi vaunuissa ja mummi teki puutarhahommia (ja ompeli ja neuloi ja auttoi kotitöissä). Vauvaelämä alkoi luistaa sutjakkaammin. Kesäkuussa vierailulle tuli vuorostaan M:n pappa. Kesä alkoi täällä oikeastaan vasta heinäkuussa ja sitten sitä kestikin.. ihania, lämpimiä (kuivia!) päiviä, kasvavan lapsen ihmettelyä. Elokuussa tehtiin pitkä automatka (ja lyhyt lentomatka), ennakkopeloista poiketen selvittiin kunnialla ja kaikilla matkalaisilla taisi olla jopa ihan kivaakin. Syyskuussa vierailulle tuli M:n serkku perheineen. Lokakuun tein töitä, mikä oli ihanan virkistävää mutta toisaalta aavistuksen aikaavievää ja raskasta, kun varsinaista työaikaa ei ollut, joten työaikaani oli lapsen päiväunien ja yöunien aika ja kotityöt tehtiin kunhan ehdittiin (eli ei hirveästi tehty :). Marraskuussa vierailulla kävi maailmanmatkaaja-J sekä heti perään mummi, jouluna taas pappa.

Eli mitä jäi vuodesta käteen? No, yksivuotiaaksi kasvanut ihmisenalku ja paljon muistoja. Tuhansia valokuvia.

Ja mitä sitten tänä alkaneena vuonna? Lupaukset nyt rikotaan viimeistään Nuutinpäivänä, joten puhutaan ennemminkin suunnitelmista. Suunnitelmana on löytää lapselle hyvä hoitopaikka ja itselle mukavia töitä joustavalla aikataululla. Käydä kesällä Suomessa ja Romaniassa, saada lapselle virallisesti kolmas kansalaisuus. Viedä lapsi rantasaunaan. Kuulla ensimmäiset sanat (jos ei lasketa sitä ilmiselvää äitiä, joka jo tulee kristallinkirkkaasti :). Punnertaa kymmenen kertaa lyhistymättä. Lukea enemmän kirjoja, vähemmän iltasanomia. Lukea paljon kirjoja ääneen. Siivota ruokakomero.

Ja hiihtää. Ah. Eilen mies vei lapsen pulkkamäkeen ja äiti pääsi ladulle. Hartiajumppaa! Huutomerkkejä! Jopa ohitin kanssahiihtäjiä!

Vintage-Peltoset vauhdissa

Vintage-Peltoset vauhdissa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s