Palmuja ja valkoisia sukkia

Suunnitelman piti olla selvä. Maaliskuussa Palm Springsissä Kaliforniassa on iso tennisturnaus, johon mies sai liput seuransa kautta. Perheen naisjäsenet lähtisivät mukaan, nauttisivat auringosta ja lämmöstä ja loiskuttelisivat vaan hotellin uima-altaalla sen aikaa kun isähenkilö olisi pelaamassa (pakettiin kuului myös treenejä oman valmentajan kanssa) tai katsomassa turnausta. No kuinka kävi?

Paikka, jossa varmaan 350 päivää vuodessa paistaa aurinko ja on n. 25-30 astetta lämmintä, oli luonnollisesti juuri näiden neljän päivän ajan viileä, pilvinen ja sateinen. Emme siis päässeet nauttimaan uima-altaasta kuin vasta viimeisenä päivänä (ja sekin vähän hampaita kalistellen). Vietimmekin sitten Pienhenkilön kanssa suurimman osan ajasta helletouhujen sijaan kaupungin pääkatuja tallaillen (ja rullaillen). Koska paikallisväestö on enimmäkseen vähän varttuneempaa sorttia, varsinaisia leikkipuistoja emme kävelymatkan säteellä hotellistamme löytäneet, mutta kuka nyt leikkipuistoja kaipaa, kun on portaita, puistonpenkkejä ja suihkulähteitä. Ja koiria!

Palm Springs, vihreää keskellä kuivuutta

Palm Springs, vihreää keskellä kuivuutta

Palm Springs on keskellä aavikkoa, kummallinen vihreä pläntti keskellä rutikuivaa ei-mitään. Siitä on muodostunut rikkaiden golffareiden eläkeparatiisi, joka kyllä myös näkyi katukuvassa. Niin arkkitehtuuri, ruokalistat kuin itse asukkaat olivat kaikki jämähtäneet sinne kultaiselle 50-luvulle, jolloin kromi ja pyöristetyt kulmat olivat modernia ja miehillä oli päällään ruudulliset pikkutakit ja rusetit kaulassa, kun mentiin illalla ravintolaan syömään. Jos olisi ollut matkalaukussa tilaa, tuolla olisi ollut mahtavat apajat sisustusshoppailulle, koko paikka kun huokuu funkkista (vai mikä se paras suomenkielinen vastine olisi ”mid-century modern”-tyylisuunnalle?) ja ovat varsin ylpeitä siitä 50-luvulle jämähtyneisyydestään ja (osittain) tekevät sen ihan tyylillä.

Iso Marilyn-patsas (tämä nyt ei ehkä kuulunut niihin tyylikkäimpiin yksityiskohtiin)

Iso Marilyn-patsas (tämä nyt ei ehkä kuulunut niihin tyylikkäimpiin yksityiskohtiin)

Emme siis ehkä saaneet ihan yhtä paljon lämpöhoitoa kuin suunnittelimme, mutta auringonvaloa nyt kuitenkin ja paljon, paljon ulkoilua. Perheen tennishenkilö näki monta maailman huippua ja oli aiheesta odotetusti hangonkeksimäisen muikeana. Mekin pääsimme Pienhenkilön kanssa haistelemaan turnaustunnelmia torstaina, ja näin minäkin julkkiksia:

Caroline Wozniacki

Caroline Wozniacki

Juan-Martin Del Potro

Juan Martin del Potro

Ja lapsi sai kotiinviemisiksi Ison Pallon:

DSCN8002

Lentomatkoista vielä sen verran, että etukäteen toki jännitti, että kuinka tämä nyt tällä kertaa sujuu, kun edellisen kerran lennettiin elokuussa, kun neiti kyllä konttasi, mutta ei vielä kiivennyt pystyyn eikä kävellyt (tai juossut). Mutta kuinkas kävi? No oma osansa taisi olla aikataulusuunnittelulla, sillä puolivahingossa otimme lennot, jotka osuivat juuri sopivasti uneliaaseen aikaan, joten pienmatkaaja vietti molempiin suuntiin n. 1,5 tuntia reilun kahden tunnin lennosta unten mailla. Menomatkalle jouduttiin lähtemään niin aamuvarhaisella, että yöuniin jäänyttä lovea paikkailtiin sitten koneessa isin sylissä. Ja kunhan oltiin saatu matkalaukkuhommat, lentokenttäbussihommat ja vuokra-autohommat hoideltua, vuorossa olikin jo lounasaika ja kun lähdimme ajelemaan Palm Springsiä kohti Los Angelesista, neiti veteli sitten päiväunensa kuin tilauksesta automatkan aikana, aivan aikataulun mukaan.

Paluulento osui myös juuri sopivasti päiväuniaikaan, eli lentokentällä nautitun lounaan ja lentokenttäaulariehunnan jälkeen lapsi oli valmis uinahtamaan heti kunhan kone oli päässyt lentokorkeuteensa. Ja meillä kävi myös tuuri, vaihtoivat meidät riville 4 ja saimme käyttöömme kaikki kolme paikkaa, joten lapsi sitten veteli sikeitä siinä keskipaikalla. Ja lopun aikaa joko söi tai katseli isän kanssa ulos ikkunasta.

Mitä ihmettä oikein pelkäsin? No, ehkä se Suomen-lento sitten palauttelee taas takaisin maan pinnalle. Seitsemässä tunnissa pitää jo päästä jaloittelemaan ja leikkimään, ei enää pieni välipala-harhautus ja päiväunet riitä. No mutta, sisulla mennään. Ennenkin on pärjätty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s