Muuttoraportti

Olemme muuttaneet. Siis fyysisesti, blogi pysyy paikallaan, heh heh. Aikamoinen urakka se kyllä oli, pakko myöntää. Aivan hillittömästi kamaa kolmihenkisellä perheellä. Mutta niin kai se on, että mitä enemmän tilaa, sitä enemmän tilan täyttävää tavaraa… Aika roimasti heiteltiin kyllä roskiin/keräykseen/kierrätykseen, mutta silti jäi kannettavaa yksi kuorma-autollinen ja kaksi keikkaa pakettiautolla. Plus lukematon määrä edes-takas-hinailuja henkilöautolla. Aavistuksen rasittavaa oli kyllä tämä loppurutistus, kun huonekalut ja muu iso oli pakattu ja kannettu, mutta silti joka huoneessa lojuu sellaista epämääräistä sälää ja yritäpä sitten pistää viimeisiin laatikoihin henkarikasa, vedenkeitin, tennispalloja, vasara, oliiviöljy ja topsypuikkoja, ja sitten nimeä se laatikko kuvaavasti. Ja katso koko ajan sivusilmällä mitä salamannopea yksivuotiaasi tekee talossa, jossa ei enää ole lapsiportteja eikä ovistoppareita ja paljon mielenkiintoista lasitavaraa kätten ulottuvilla… Eli noin niinkuin lyhyesti summa summarum aika poikki ollaan nyt. C tuli eilen puoli yhdeltätoista ja aika kirjaimellisesti kaatui sänkyyn (sen yhden palkinto-oluen jälkeen).  Tänään viralliselta ihanviimeiseltä keikalta se tuli jo ennen kymmentä ja nyt jaksetaan jopa istua hetki sohvalla ja hengähtää. Ehkä joskus vielä palkkaamme ihan oikean muuttofirman.

Viime päivien ajatelmat:

  • Pakkaaminen on muuttamisessa raivostuttavinta. Ihan kerta kaikkiaan vihonviimeistä hommaa. Kun pitää sumplia ja sortteerata ja miettiä että onko tää nyt roska vai ei ja käytänkö vielä näitä farkkuja. Menee valtavasti aikaa ja ihan hirveästi energiaa.
  • Purkaminen sen sijaan on leppoisaa ja tykkään. Sen kun ottaa laatikon ja pistelee tavaroita kaappiin. Uusien paikkojen keksiminen on kivaa. Ja tämä jostain syystä ei häiritse lapseni päiväunia, toisin kuin pakkaaminen. ?!
  • Kaasuhellaa on jo ikävä. Ensimmäinen puuronkeittoyritys johti pohjaanpalamiseen, kun en taas muistanut, että se sähkölevy jää kuumaksi kun sen sammuttaa. Että se hauduttelu suoritetaan viereisellä levyllä. No juu, opinpahan kerrasta.
  • Meillä on aivan liikaa keittiötavaraa. Tai siis astiat kyllä mahtuivat mukavasti uuden keittiön kaappeihin, mutta ruualle siellä ei sitten enää tilaa ollutkaan. Eikä leivin-ym.paperirullille. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa onkin lisätä keittiön kaapistoon yksi täyskorkea kaappi, joka toimikoon ruokakomerona ja kaiken ylenpalttisen sälän tyyssijana (miksi meillä on muovipussillinen pattereita?). Tällä hetkellä keittiössä seisoo vielä kuusi tyhjennystä odottavaa laatikkoa joissa seisoo ”sekalaista keittiö”. En uskalla avata.
  • Niin ja jos keittiön tasoille asetellaan vedenkeitin, leivänpaahdin ja yleiskone, ei niillä sitten muuta tehdäkään. C suunnittelee jo DIY-keittiösaarekkeen rakentelua. Saas nähdä mikä meitä tyttöjä odottaa kun tullaan Suomesta takaisin kotiin…
  • Ihanaa, kun on normaali makuuhuone. Siis sellainen, jossa on sänky, yöpöydät, piironki ja vaatekaappi. Eikä mitään 20 neliön ylimääräistä ”pukeutumistilaa” tai ”lukunurkkausta”. Aivan turhaa tilanhukkaa semmoset. Ja kylppäri on paikalliseen makuun hirveän pieni (eli altaita ei ole kahta vierekkäin), mutta omaan makuuni jotenkin ihanan kodikas ja tuttu. Ja suihku, ei ammetta! (Tai siis yksi amme on, siellä toisessa kylppärissä ja se on pyhitetty Pienhenkilön kylpemiseen. Ei tarvitse itse joka aamu könytä kylpyammeeseen seisomaan)
  • Voi kuinka ihmisillä voikin tässä maailmassa olla niin monenlaisia eri makuja. Joku nämäkin muoviset kiehkurakuvioiset pystykaihtimet on kaupassa nähnyt ja tuumannut, että ”NOI me otetaan!” Tavallaan aika herttainen ajatus.
  • Yllättävän kivuttomasti meni Pienhenkilön asuntosiirtymä. Pelkäsin, että ensimmäiset yöt vieraassa huoneessa olisivat hulinaa, varsinkin kun ei saatu vielä tuttuja verhoja ikkunoihin (kun ei ole verhotankoja vielä) eikä tauluja seinille, mutta siellä se on nyt posottanut menemään tutut melkein 12 tunnin yöunet jo kolmena yönä, joten pelkoni taisi olla turha. Hän on myös selvästi innoissaan konseptista, jossa pystyy Brio-kärryä ja muita leluja roudailemaan tuosta vaan oman huoneen ja olkkarin väliä, kun välissä ei ole portaita. Aikaisemminhan M:n huone oli oikeastaan vain nukkumista varten, mutta nyt selkeästi hakeudutaan sinne omaan huoneeseen myös ihan leikkimistarkoituksissa. Ehkä jonain päivänä kaikki lelut ei enää asuisi olohuoneessa?
  • Matka. Ai mikä matka? Pitääkö TAAS pakata jotain?

Sisustuslehtityylistä ”jälkeen”-kuvaa saatte vielä odottaa jonkun aikaa, nyt ei vielä kehtaa :) Lisäksi olen nähnyt kameran täällä uudessa talossa jossain, mutta just nyt en aivan täysin tarkalleen osaa sanoa, missä se on. Loppukevennykseksi siis pari kännykkäotosta viikon takaa, kun katsastimme vastavalmistuneen remontin jälkiä.

Vieraskylppärin lattia (joo, seinien mintunvihreä väri ei ole lopullinen. Nyt vaan loppui tältä erää remonttihalut. Jatketaan myöhemmin.)

Vieraskylppärin lattia (joo, seinien mintunvihreä väri ei ole lopullinen. Nyt vaan loppui tältä erää remonttihalut. Jatketaan myöhemmin.)

Takka. Luukut puuttuu.

Takka. Luukut puuttuu.

Keittiön välitila. Se oli siis aikaisemmin vain (punaruskeaksi) maalattua seinää. Nyt on ainakin omasta mielestäni parempi.

Keittiön välitila. Se oli siis aikaisemmin vain (punaruskeaksi) maalattua seinää. Nyt on ainakin omasta mielestäni parempi.

Ja tältä näytti vanhassa kodissa siinä vaiheessa kun oli "ihan vähän enää jäljellä". Eli kaksi pakettiautollista ja kaksi farmariautollista.

Ja tältä näytti vanhassa kodissa siinä vaiheessa kun oli ”ihan vähän enää jäljellä”. Eli kaksi pakettiautollista ja kaksi farmariautollista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s