Viheriöillä

Matkasta on nyt yli puolet jo takanapäin. Olemme vihdoin päässeet kunnolla rentoutumaan ja rauhoittumaan. Aivan joka päivälle ei edes tarvitse olla erityistä ohjelmaa, kyllä tuo minihenkilö tarvitsee ihan tavallista olemistakin. Hiekkalaatikkoa ja ruohonsyömistä. Suuria merkkipaalujakin on osunut Suomen-ajalle:

  • Pienhenkilö on oppinut leikkisyömisen ja -juomisen. Nyt ”hörpitään” kupeista kahvia ja ”haukataan” huovutettua paprikaa. Ja muikea hymy päälle. Kiitos vaan kummiperheen tytöille keittiöleikeistä!
  • Hän on alkanut syödä yhä enemmän itse lusikalla eikä ainoastaan sormin (siis sitä ihan oikeaa ruokaa)
  • …ja on syönyt täällä ollessa jo kolme kokonaista banaania, vaikka ennen matkaa banaania ei saanut menemään suuhun asti edes yhtä palaa, vaan se muussattiin vain sormiin. Nyt mummi vain ilmoitti eräänä päivänä, että ”mä annoin sille banaania kun se halus, se söi sitten kokonaisen”.
  • omenat ei enää kelpaa viipaleina, vaan on saatava koko omppu, josta voi haukata
  • Ja hän on nyt myös ensimmäistä kertaansa saunonut ihan oikeassa puulämmitteisessä rantasaunassa. Alalauteella vain ja enimmäkseen vedellä läträten, mutta lasketaan.

Niin että tähän on sitten tottuminen. Hän tekee asiat just silloin kun hänelle itselleen sopii eikä yhtään aikaisemmin.

Kesä. Maalla.

Kesä. Maalla.

Valitsimme matkan ajankohdan näemmä nyt juuri totaalisen oikein. Romaniassa oli mukavaa ja Suomessa on ollut paremmat kelit kuin mitä olisin ikinä osannut odottaa. Täällä on nyt lämpimämpi kuin Portugalissa. Ja tämä kevään vihreys on jotenkin nyt täysin räjähtänyt silmille ja en vaan tunnu saavani siitä tarpeekseni. Linnut lähes karjuvat ja on niin vihreetä että järki lähtee. Ihan sellainen olo, että pitäisi päästä niiamaan todistusta ja laulamaan Suvivirttä. No, onneksi jälkimmäinen hoituu kummitytön kevätjuhlissa huomenna.

Ja tämä valo! Iltakympiltä on vielä niin aurinkoista että tekis mieli lähteä lenkille (mitä toki en kertaakaan vielä ole tehnyt, vaikka urheilukamat onkin reippaasti mukana).

Vähän kyllä polttelee päästä takaisin kotiinkin. Kun siellä jäi kaikki vielä niin kesken… Mutta ehtiihän tuota. Nyt nautitaan tästä täällä olosta, ilmaisesta hoitoavusta (jota lähes tyrkytetään että mene nyt jonnekin että me saadaan M hoitoon :) ja läheisten seurasta. Ja jätskiä. Sitäkin nautitaan reilusti.

1 thought on “Viheriöillä

  1. Nauti vehreydestä ja hyvistä keleistä – täällä olen vetänyt pipoa päähän kun aamuisin on vielä kylmää ja sateista. Ensi viikolle on tosin luvattu hellekelejä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s