Klabbeissa on mulla tonnin stiflat

Yritän aina olla se naistenlehtien rento mutsi, joka ei korvaansa lotkauta jos lapsi syö hiekkaa tai putoaa puusta. Mutta parissa asiassa myönnän olevani aika tiukkis, yksi on hampaiden pesu ja toinen on kengät. Kun kävelemäänoppimisesta on vasta muutama kuukausi, ei ole mielestäni aivan yhdentekevää mitä tuolla taapertajalla on jalassaan. Tässä Suomen äkkikesässä on toki se hyvä puoli, että enimmäkseen voi kirmailla paljain varpain, mutta toisinaan popot kuitenkin tarvitaan. Tähän mennessä neiti on pärjännyt kolmella kenkäparilla, mutta nyt tulimme ensimmäistä kertaa tilanteeseen, että kengät ovat pienet ja tarvitaan uusia. Kuulen jo syyttävien sormien heristelyä: ”Tuliko sulle yllätyksenä että lapsen jalka kasvaa?” No, tavallaan. Tai siis että kyllähän se nyt täytyy niinkuin kantapään kautta (ehe ehe) oppia, että toi kenkävarasto pitää ihan oikeasti vaihtaa puolen vuoden välein ja että tätä tämä nyt sitten on ainakin sinne yläasteelle asti, missä toivottavasti jalan kasvu, jos nyt ei tyrehdy niin ainakin merkittävästi hidastuu.

Sitähän voisi amatööriäiti ajatella, että no sitten vaan kauppaan ja kenkäostoksille, mutta koska kyseessä on lastentarvike, asiahan ei todellakaan ole näin yksinkertainen. Pitää opetella uusia käsitteitä kuten kasvunvara ja kääntöjäykkyys ja kiristysvara ja että otetaanko nauhat vai tarrat minkäkokoinen tuo jalka nyt sitten ensi talvena mahtaa olla?

Laadukkaat lastenkengät ovat aivan törkyisen kalliita, oltiin sitten Suomessa tai Amerikassa. Amerikan kunniaksi lasken sen, että olen löytänyt todella hyviä nettialennuksia hyvistä kengistä, Suomen plussaksi taas sen, että nyt kun me satutaan olemaan täällä, saan äidinkielelläni kenkäkauppapalvelua ja samaan syssyyn myös kunnollisia ulkoilu- ja talvikenkiä, joita pitää sitten taas tuolla Amerikassa vähän enemmän metsästää. Nättejä tyttöjen kenkiä löytyy kyllä, mutta entäs sitten käytännöllisyys? Miltä näyttävät vaikkapa nämä hiekkalaatikkovierailun tai lätäkön jälkeen? Ja näitä kenkiä sai jopa aivan taaperoikäisten kokoakin, ostaisitko omalle taapertajallesi muoviset glitterkorkkarit?

Nyt on siis käyty sekä kaupoilla että tuttavien varastoilla, ja kotiin lähtee kuudet uudet kopottimet. Eiköhän näillä pärjää hetken. Tai seitsemät, jos löydän vielä sandaalit…

Kenkähamstrauksen satoa kotiinviemisiksi.

Kenkähamstrauksen satoa kotiinviemisiksi.

6 thoughts on “Klabbeissa on mulla tonnin stiflat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s