Vain kaljakärryt puuttuivat

Viikko on ollut hiljainen, sillä täällä on ollut kaksi vatsatautista aikuista sekä yksi nuhainen lapsi. Liekö stressi, jetlag vai kaiken hässäkän yhdistelmä, mutta sen kuulkaa sanon, että oksennustauti on kamalaa, mutta osaa olla kamala myös taudinkuva, jossa kummastakaan päästä ei tule mitään, vaan koko ”ylävatsa” vain kramppaa kaksi päivää. Tuli siinä jossain vaiheessa myös mieleen että ei ihan hirveästi eronnut synnytyssupistuksista (paitsi toki sijainniltaan ja siten, että synnytys päättyi n. vuorokauden kuluttua). 

Viime viikonlopun vietimme ruotsinlaiva-simulaattorissa eli läheisessä casino-hotelli-kompleksissa juhlistamassa ystävien hääpäivää. Casinot ja uhkapelihän on täällä sallittua vain intiaanireservaattialueilla ja niitähän sitten löytyy. Ja olin aivan äimänkäkenä, kuinka paljon väkeä siellä tavallisena kesälauantaina olikaan! Me yövyimme viereisessä hotellissa, mutta selvästi suurin asiakaskunta tulee casinoon vain viettämään aikaa ja pelaamaan ihan sikana.

Pakko myös mainita pieni ylipukeutumisepisodini… Meidät oli siis kutsuttu 10-vuotishääpäiväillallisille. Mitä laitetaan päälle? No, mies (ja pappa) laittaa puvun ja minä mekon, korkkarit, tukan nätisti ja meikkaankin. No mitä löytyy juhlapaikalta? Ainoastaan juhlien emännällä on omani kaltainen (tai pikkasen juhlavampi) juhlamekko, muut ovat tosi arkisissa vermeissä, miehet farkuissa ja pikeepaidoissa ja naiset neuletakeissa. Isäni oli juhlan ainut mies, jolla oli kravatti (koska C unohti omansa kotiin). Emännän parhaalla ystävällä oli päällään farkut, ryppyinen puuvillapaita ja varvassandaalit – samat vaatteet, joissa näin hänet uima-altaalla aiemmin päivällä. Ehkä tämä on tätä länsirannikkon casual dressingiä, mutta minua alkoi vähän häiritä, ihan isäntäparin puolesta. Kun on järjestetty juhlat, menty vähän pidemmän matkan päähän, kerrankin olisi ollut tilaisuus vähän pyntätä, niin ei. Minulle on lapsena opetettu, että tilaisuuden mukaan pukeutuminen on enimmäkseen kohteliaisuutta isäntiä kohtaan. Eikä se nyt olisi paljoa vaatinut. Vähän vaivannäköä ja kohteliaisuutta vain.

Bling bling

Bling bling

Meidän viikonloppusuunnitelmahan oli siis se, että mennään sinne saarelle (lauttamatkan takana) hyvissä ajoin, veitetään päivä ulkona, sitten mennään hotellille vaihtamaan vaatteet ennen illan rientoja. Ja että illallisen jälkeen pappa hoitelee lapsenvahtipuuhat ja vanhemmat pääsee rilluttelemaan. Vaan mitäs menin mielessäni suunnittelemaan poreammeessa lojumista ja rannalla kävelyä ja mukavaa illallista ystävien kesken, sillä totuus oli koko lailla seuraavanlainen: jetlag-äiti, joka jaksoi hereillä justjajust kymppiin, lapsi joka kitisi/nukkui koko päivän (eli se siitä ulkona vietetystä päivästä) ja jolla nousi päivällisen aikaan kuume ja joka täysin apaattisena romutti papan lapsenhoitoitseluottamuksen ja äidin piti juhlamekossaan hyssytellä nyyhkyttävä pienokainen särkylääkkeen siivittämään uneen. Ja olipa kiva sen jälkeen mennä bailaamaan. No mutta, uhkapelattiin sentään vähän (kokonaista $2) ja tanssittiin huonon 70’s-diskobändin tahtiin. Eli plussalle jäi kumminkin koko viikonlopun saldo, ja lapsikin oli seuraavana aamuna aamupalalla jo ihan oma itsensä, juoksenteli karkuun ja halusi maistaa kaikkea kaikkien muiden lautasilta.

Tämä viikko on pidetty tauteja ja sadetta enimmäkseen sisätiloissa. Tänään täällä alkoi hellekelit ja illalla (g)rillataan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s