Jouluperinteitä – vanhoja ja uusia, tuttuja ja opittuja

Joulu on täkäläisittäin jo ohi, mutta loma ja juhla täällä vaan jatkuu. Juhlavieraat saapuivat Suomesta pienen välipysähdyksen jälkeen lauantaina. Sen jälkeen täällä on riehuttu, leikitty, juostu, naurettu, koristeltu kuusta, leivottu pipareita, nähty nähtävyyksiä, syöty jouluruokia, iloittu paketeista ja eletty ihan tavallista joululomaa.

Aattona meillä kävi myös se ihan oikea, suomea puhuva Korvatunturin joulupukki. Kuinka se osasikin tulla tänne asti, sitä ei voi tietää. Seurueen 5- ja 2-vuotiaat olivat kyllä molemmat aivan ymmyrkäisinä pukin vierailusta. Ja kyllä täällä oltiinkin oltu kilttejä, huh sentään. Sen jälkeen on sitten koottu legoja, tutkittu asioita mikroskoopilla, luettu kirjoja, soitettu nokkahuilulla (2-vuotiaan lempilahja).

Edellisessä kirjoituksessa esittelin omin pikku kätösin ompelemiani, takan reunuksella roikkuvia joulusukkia. Siitä heräsi kysymyksiä lahjanantotapojen eroihin liittyen: tuoko pukki lahjoja sekä sukkaan että kuusen alle? Tuleeko se aattona vai päivänä?

Täällä päin joulupukki näkyy ostoskeskuksissa ja muissa tilaisuuksissa koko joulukuun ajan ja pukin kanssa on tapana käydä valokuvassa (kuva joskus onnistuu, joskus taas ei). Joulun tullen pukki on kuitenkin liian kiireinen vieraillakseen joka kodissa aattoiltana. Siispä pukin täytyy liikkua lentävien porojen vetämällä reellä. Ja koska lentävät porot olisivat päiväsaikaan kai vähän turvallisuusriski, joulupukki liikkuu täkäläisittäin vasta jouluyönä, pudottautuu koteihin savupiipusta ja tuo isot lahjat kuusen alle sekä pienet lahjat ja herkut takan reunustalla roikkuviin sukkiin. Kiitokseksi pukille on jätetty yöksi lasi maitoa ja lautasellinen joulupipareita. Että jaksaa sen koko yön kestävän lahjaruljanssin. Lahjat avataan (lasten) herättyä jouluaamuna, jonka jälkeen nautitaan juhlava jouluaamiainen – niissä spesiaaleissa joulupyjamissa, tietenkin. Koska lahjoja on luvassa vasta jouluaamuna, jouluaatto ei täällä ole juurikaan tavallisesta arkipäivästä eroava päivä (vaikka toki tietyt paikat sulkevat ovensa aiemmin ja monissa työpaikoissa aatto on jo lomaa). Jouluaattona on usein vielä pikkujoulujen kaltaisia juhlia ja perheen kanssa juhlitaan sitten joulupäivän puolella. Jouluateria nautitaan vasta joulupäivän iltana. Joulu ei muutenkaan ole täällä samanlainen monipäiväinen hiljentymisen ja neljän seinän sisään linnoittumisen aika kuin Suomessa, vaan enemmänkin pirteä ja lyhyt ruuan, lahjojen ja suvun kokoontumisen juhla.

Meidän perheessä on päätetty nyt hiukan yhdistellä perinteitä (ja koska nyt oli suomalaisia joulunviettäjiä talo täynnä), joten joulupukki tuli aattona (jo iltapäivällä ennen ruokailua, ettei jännitys ehtisi kasvaa liian suureksi) ja toi lahjat suuressa säkissään. Jouluyönä pukki oli kuitenkin huomannut unohtaneensa säkinpohjalle jotain ja toi vielä jotain pientä jokaisen sukkaan (takasta käsin). Maitolasi ja keksit unohdettiin pukille yöksi jättää, mutta pukki oli silti kiltillä päällä ja oli jopa jättänyt blogistille itselleen yllätyksen sukkaan. Sukista löytyi mm. Turtles-laastareita, Oreo-keksejä, kerhotossuja, karkkitankoja ja lahjakortteja.

Ensimmäiset ulkosuomalaiset joulutorttuni. Keittäkää ihmiset itse se hillo, paljon parempaa eikä siihen tarvi mitään muuta kuin kuivattuja luumuja ja vähän vettä!

Ensimmäiset ulkosuomalaiset joulutorttuni

Jouluaterialtamme ei löytynyt kinkkua tai laatikoita, mutta possua ja juureksia oli kyllä muissa muodoissaan – possun file savustettuna, juurekset uunissa paahdettuina. Sillejä ja graavilohtakin toki oli, kuten myös romanialaista lihahyytelöä, maalaispateeta ja juustoja.

Täkäläisellä jouluaterialla ei ole yhtä selkeää pöydän kunkkkua niin kuin kinkku on suomalaisille. Pääruokana on toisinaan kalkkunaa, toisinaan kinkkua (ei harmaasuolattua, vaan makeaa, maple glazed -tyyppistä), mutta se voi olla myös oikeastaan mikä tahansa muukin juhlava ruoka-aines, vaikkapa naudan paisti, taskuravut tai hummeri. Siispä jouluruualle ei täällä ole yhtä selkeitä raameja kuin Suomessa tai niinkuin esim. kiitospäivän aterialle on. Juhlava päivä, juhlava ateria, mutta kukin tyylillään. Siispä mekin uskallamme sorvata omat, uudet perinteemme. Vähän vanhaa, vähän uutta. Vähän tuttua, vähän opittua.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s