Matkustamisesta ja valvomisesta

Olimme Pienhenkilön kanssa pikalomalla Suomessa, sillä rakas sukulainen täytti 100 vuotta. Monta hetkeä ja juhlaa jää luonnollisesti kokematta, kun asuu näin kaukana, mutta tätä merkkipäivää en halunnut jättää väliin. Eikä minulle olisi varmasti annettu anteeksi, jos olisin tullut yksin.

Lapsen kanssa yksin matkustaminen jännitti, vaikka olemmekin hänen kanssaan varsin onnistuneesti lentäneet ja automatkustaneet pitkiäkin matkoja. Vaan turhaanpa jännitin. Matka sujui kokonaisuutena niin kertakaikkisen hienosti, että vähän jopa hävettää. Mutta mullahan nyt on vaan tuo yksi. En edes väitä osaavani arvata minkälaista on matkustaan yksin esim. 3 lapsen kanssa ja niitäkin perheitä lentokentillä näkee. Hatunnostoni.

Kentille on hyvä jättää lentokoneiden- ja traktoreidenkatseluaikaa

Kentille on hyvä jättää lentokoneiden- ja traktoreidenkatseluaikaa

Luonteeltaan perusrento lapsi on tässä se alkutilanne. En varmasti lentäisi yksin 2-vuotiaan väkkärän kanssa, jos en tietäisi, että siinä lentokoneen penkissä se viimeistään rauhoittuu. Ja jaksaa katsoa piirrettyjä. Ja keskittyy tarrakirjoihin syvällä hartaudella.

Lentomatkan oleelliset: Pinguja tabletilla, käsi kultakalapussissa ja koira&unirätti kainalossa. Näillä mentiin :)

Lentomatkan oleelliset: Pinguja tabletilla, käsi kultakalapussissa ja koira&unirätti kainalossa. Näillä mentiin :)

Myös matkustavan aikuisen on hyvä olla pitkähermoinen. En minäkään nyt suoranaisesti rakastanut kaatuneen appelsiinimehun tunnetta vaatteillani, mutta ketäpä olisi hermostuminen siellä keskellä 7 tunnin lentoa auttanut, vaikka 2-vuotisuhmailija puolitahallaan mukin syliini huitaisikin? Jäähypenkillä uhkailu ei liene tehokasta, kun lapsi on jo valmiiksi turvavyötettynä penkissä kiinni. “Ai pistät mut jäähylle jos kiukuttelen? Heh heh.” Ja niille kanssa-lentäjille tiedoksi, että en minäkään siitä yliväsyneen lapsen kitinäitkusta tykkää enkä tahallani teidän kiusaksenne lasta usuta itkemään.

Nykyisellä sanavarastollaan lapseni selittää lentomatkustamisen kulkua seuraavasti: ”Kolme lentokonetta. Lentokone korkeeeella. Turvavyöt kiinni. M*** katsoo Pinguja. Goldfish! Sitten kävellään. Isi odottaa.”

Omaan rauhallisuuteen vaikuttaa ensisijaisesti hermostuttavien tilanteiden ennakointi ja niihin varautuminen. Ensinnäkin haluan käteni vapaaksi lentokenttäsiirtymien ajaksi. Käsiä tarvitaan passien ojenteluun, karkailevan lapsen syliinkoppaamiseen ja putoilevan pehmolelukaverin noukkimiseen. Siispä vältän kassinyssäköitä, käsissäroikotettavia takkeja ja muuta helposti hukkuvaa. Vauvashenkilöt pitää saada mahapuolelle keikkumaan jollain vehkeellä niin ettei  sellaista tarvitse käsin kanniskella. Käsimatkatavarana kulkee tasan yksi reppu. Sinne on mahduttava kaikki. Tai no lisäksi käytän pientä olanyli-käsilaukkua, joka heiluu tuossa vatsapuolella ja siitä saa näppärästi passit ja liput ja lompakon esiin ilman, että sitä reppua tarvii heilautella selästä-ja-selkään koko ajan. Mutta siis kaikki muodikkaat olkalaukut ja trolleyt jää kotiin. Ruumaan menee kaikki muu paitsi se reppu. Ja repussa kulkee seuraavat artikkelit:

  • vaipanvaihtovälineistö (vaippoja yksi per matkustustunti. On aina ihan liikaa, mutta kerrankos se ripsa iskee siellä 10 kilometrissä ja… no, mieluummin kannan ylimääräisiä vaippoja.) erillisessä kassissa, jonka saa koneessa repusta ulos, niin että sinne puolen neliömetrin koppiin ei tarvi roudata sitä koko reppua kun tilanne on päällä.

  • vaihtovaatteisto (itsellekin myös vähintään vaihtoalkkarit ja -sukat, jos vaikka tulee odottamaton hotelliyö myöhästymisten takia tms.), vauva-aikana oli muistaakseni kolmet vaihtovaatteet, nykyään parit riittää. Yhdet aina siellä vaipanvaihtohätäkassissa.

  • Viihdeosasto: iPad (Pinguja, Myyriä, Peppa Pigiä ja piirustus-applikaatio), kuulokkeet, lempikirjat, tarrakirjoja, värikynät ja paperia

  • Unitarpeisto (meidän tapauksessamme koira-pehmolelu, valas-pehmolelu sekä unirätti. Vauva matkusti taannoin mukavasti pyjamahaalarissa, 2-vuotias matkustaa lempivaatteessaan jotka ei purista eikä kiristä, eli sukkahousuissa ja trikoomekossa.

  • Evästö: rusinoita, suolakeksejä, kultakaloja, omenalohkoja, grahamkeksejä sekä rinkulamuroja. Nämä vie repussa tilaa, mutta toimivat myös ajanvietteenä (ahtaat rusinapurkit ovat parhaita, niiden kanssa askartelussa vierähtää hyvä tovi!) ja rauhoitteenna nälkäväsykiukun iskiessä (KUN se iskee, ei jos).

  • Äidin tavarat: –

Välillä pitää päästä jaloittelemaan (leikkipaikka Arlandan kentällä)

Välillä pitää päästä jaloittelemaan (leikkipaikka Arlandan kentällä)

Minulta on usein myös kysytty, miten siitä jetlagista oikein selviää lapsen kanssa. No, en oikein osaa sanoa. Oma lapseni on käsittänyt tämän aiheen niin, että kun koko 15-18 tunnin matka-ajan valvoo, voi sitten kohdepaikassa nukkua normaalissa aikataulussa. Päiväunilta herä(tt)äminen oli tällä kertaa Suomen päässä se hankalin osuus, se kun oli niin yöunen-syvää unta juuri siihen aikaan ja sellaisesta unesta herännyt lapsi on kiukkuinen. Mutta noin ylipäätään mahdollisimman paljon ulkoilua ja aktiivisuutta niihin ei-uniaikoihin ja sänkyyn tiukasti “uuden” aikataulun mukaan on ainakin tällaiselle nuorelle henkilölle toiminut. Tällä kertaa auttoi myös auringonvalo. Tai siis sen puute. Puoli seitsemältä heräillyt nuorison edustaja vaati päästä takaisin sänkyyn, koska “pimeää. Uniaika vielä”.

Täälläkin päässä vaikuttaa lupaavalta. Hän on nyt kaksi yötä nukkunut normaalit 12 tunnin unet. Eilen oli tosin jättänyt päiväkodissa päiväunet väliin, mitä ihmettelimme kovasti, mutta ilta ei siltikään ollut tuskainen. Ehkä siellä oli vaan jännää pitkästä aikaa.

Itse en ole ollut yhtä onnekas… eilen sammuin sohvalle puoli yhdeksältä ja herääminen tapahtui klo 3:56. Tosi pirteä työpäivä oli.

 

 

Advertisements

4 thoughts on “Matkustamisesta ja valvomisesta

  1. Ihanaa että reissu meni hyvin! Muistan miten kivutonta ja sujuvaa aikanaan oli lentää M:n kanssa kahdestaan… viimeisen oman lentomatkan jälkeen – kaksi aikuista ja kolme lasta – olen tosin päättänyt pitäytyä kaukana minkäänmoisista lentohärpäkkeistä ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Yksin saattaisin lentää, jos joku lupais ettei koneessa ole yhtään M:n tai K:n vertaista matkustajaa.

    • Juu, se tulikin siinä jossain vaiheessa reissua mieleen, että kyllähän tuon yhden karkailijan juoksee kiinni, mutta mitäs sitten jos eri suuntiin säntäilijöitä olisikin siinä kaksi tai kolme, niin sitten pitäisi kyllä olla talutushihnoja. Nytkin itse asiassa oli, sellainen lapsen repusta roikkuva.

      • K:lla on tapana tehdä katoamistemppu, mutta oikeastaan haastellisinta on köyttää toi ADHD siihen penkkiin… siinä se sitten karjui kuin pieni leijona, ja kaikki kolmesataa matkustajaa tiesi että sillä ei ollut yhtään kivaa – neljään tuntiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s