Turvavöissä istumisen vastapaino

Viime viikolla kerroin miten lentomatkailu lapsen kanssa sujui. Eräs aspekti jäi jutusta pois, nimittäin lentokenttien leikkipaikat! Aikana ELS (Ennen Lapsen Syntymää) en koskaan edes huomioinut, että tällaisia tiloja lentoasemilla ylipäätään on, nykyään ne kuuluvat kategoriaan Suuret Elämän Helpottajat, sinne rusinoiden, tablettitietokoneiden ja Muumien joukkoon. Koska lapsen kanssa lennellessä myös mukana kulkevien matkatavaroiden määrä moninkertaistui, check-in -prosessi hankaloitui (kolmen eri maan passeja ja eri sukunimiä ja syntymätodistuksia ja toisen vanhemman kirjoittamia lentolupia ja rattaita ja turvaistuimia) ja muutenkaan aikaa ei ole koskaan liikaa, saavun mielelläni kentälle hyvissä ajoin. Tämä johtaa väistämättä siihen, että kaikkien vessavarikkokäyntien, turvatarkastushässäköiden ja kahviloissaistumisten jälkeen kentälle jää edelleen luppoaikaa. Koska 2-vuotias ei vielä tunne käsitettä “istutaan tässä portilla ja luetaan pokkareita”, leikkipaikka on vessan jälkeen ensimmäinen jota äidin katse hamuilee katosta roikkuvista opastekylteistä.

2-vuotiaallehan riittäisi periaatteessa leikkipaikaksi tavallinen tuolirivi, jonka päällä voi kiipeillä ja möyriä ja tehdä kuperkeikkoja. Äidin mielenterveydelle ja verenpaineelle on kuitenkin parempi, että  on olemassa aidattu tila, jossa matkustamisesta hermostuneet ja jännittyneet pienihmiset voivat turvallisesti juoksennella päättömästi, kiipeillä ja liukua. Koska kohta täytyy kuitenkin istua turvavöihin köytettynä tuntitolkulla.

En siis vaadi leikkipaikalta paljon. Pidin aiemmin Seattlen kentän leikkipaikasta kovasti – pehmeä kokolattiamattolattia, pehmeitä “lentokoneita” ja “matkalaukkupinoja”, jotka ovat juuri Pienhenkilön kokoiselle leikkijälle tarpeeksi jänniä ja haastavia. Ei mitään suurieleistä, mutta riittävä palvelu, josta on monelle iloa. Frankfurtissa (jossa poikkesimme kesällä) oli hauska lentokonepienoismalli, johon pääsi kiipeämään sisälle (ei-niin-kiva siinä vaiheessa kun tuli lähdön hetki ja aikuisen piti mönkiä sinne sisälle lapsen perään). Helsinki-Vantaalla on kiva Reiman sponsoroima pieni leikkipaikka, joka kiipeilyn sijaan panostaa irtoleluihin – on jättilegoja, puupalikoita, piirustuspöytiä ja -tuoleja. Ja siellä oli myös nerokas idea – päiväuninurkkaus patjalla! Välilaskun aikana saatta nimittäin myös väsyttää. Toki torkkupatjalla voisi ottaa pienet tupsluurit myös reissussa rähjääntynyt aikuinen matkaaja.

Helsinki-Vantaa luottaa kotimaiseen designiin

Helsinki-Vantaa luottaa kotimaiseen designiin ja karuun yleisilmeeseen

Mutta sitten… Sitten tuli välilasku Tukholman Arlandassa ja leikkipaikkamaailmankuvani järkkyi iäksi. Voi ruotsalaiset, minkä taas teitte. Abba, Peppi ja nyt tämä. Kyllähän se nyt tiedetään, että olen tällainen kaappi-vadelmavenepakolainen ja suhteeni ruotsalaisuuteen on aavistuksen epäterve, mutta katsokaa nyt itsekin näitä kuvia. Ne on rakentaneet Elsa Beskowin kirjojen satumaailman! Kantarelliliukumäki! Hattumökki, jossa oli tuohikehto, johon 2-vuotiaskin mahtui leikisti nukkumaan! Ollin hiihtolatu! Sammalmätäs, jonka päältä yletti katsomaan lentokoneita kiitoradalla! Pikku-puten mustikkakori, johon pääsi kiipeilemään jättimustikoiden sekaan! Pieni punainen mökki! Hirvi!

WP_20140203_12_44_05_Pro WP_20140203_12_44_40_Pro WP_20140126_02_48_55_ProWP_20140126_02_50_44_ProWP_20140126_02_49_00_ProWP_20140126_02_50_02_Pro

Olisin halunnut jäädä sinne itsekin leikkimään mieluummin kuin jatkamaan istumista  2,5- ja 7,5-tuntisille lennoille.

 

Olkaa niin hyvät – Amerikan Meiningin lahjomaton lentokenttien leikkipaikkavertailu 2014:

Helsinki-Vantaa

+ patja torkkumista varten

+ leluja

+ piirustuspaperia (oli jopa tyhjää!)

– levoton paikka, suoraan käytävällä

– värikynistä oli terät teroitusta vailla

– ei kiipeiltävää tai liu-uttavaa (hintavien Aarnio-Puppyjen sijaan olisi voinut olla vaikka Plasto-mopoja, jos suomalaista designia pitää oleman)

– kova ja kylmä lentokenttälattia, ei ideaali riehuntaan

3/5

 

Seattle-Tacoma

+ kivoja kiipeily”möykkyjä” (pehmeää muovia, ei vaurioita): voi kiipeillä, hyppiä, mönkiä, liukua

+ vaipanvaihtofasiliteetit heti leikkipaikan yhteydessä

– ei suljettavaa porttia, karkailuvaara

– varmaan aika tylsä vähän vanhemmalle lapselle

2/5

 

Tukholma-Arlanda

+ Ei leikkipaikka vaan satumaailma. Paljon tekemistä.

+ sammalennäköinen, epätasaiseksi “metsämaastoksi” tehty mattolattia

+ Vessa suoraan leikkipaikan yhteydessä

+ Aidattu alue ja aitakin maalattu pirteän keltaiseksi ja hyvin naamioitu.

– Aiheutti aikuiselle akuutin Elsa Beskow -puutostilan

– Vaikea saada lasta lähtemään pois

5/5

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s