Kevätkuumetta, kirjaimellisesti.

Kaksi varmaa kevään merkkiä: sitkeä flunssa ja veroilmoitusahdistus.

Viime viikko vietettiin sairastuvalla. Perheen nuorin ei onneksi ollut kovin kipeä, mutta kävi tarpeeksi kuumana (siinä 38,5 asteessa keskimäärin), ettei voinut päiväkotiin mennä. Minä olin aamupäivät töissä ja iltapäivät kotona ja mies toisinpäin. Sen ajan kun lapsi ei nukkunut päiväunia, katsoimme sylikkäin sohvalla muumeja (hän ei juuri muuten ole sylissäistujatyyppiä, ellei kuvaan kuulu vähintään kolmen Minttu-/Veera-/Teemu- tai Myyrä-kirjan lukeminen). Torstaina oli se lakisääteinen kuumeeton toipilaspäivä, jolloin ohjelmassa oli enimmäkseen tätä:

Maja

Perjantaina oli jo aika päästä neljän seinän sisältä ulos. Lapsi lähes juoksi päiväkotiin sisään ja hoitajatkin iltapäivällä ihmetteli, että neiti on ollut niin hyvällä tuulella koko päivän. ”No kai nyt kun joutui olemaan meidän kanssa neljä päivää kotona”, vastasin :)

Loppuviikon lämpimät aurinkoiset kevätilmat loppuivat luonnollisesti perjantai-iltaan. Viikonloppuna piti siis keksiä muita aktiviteetteja, mutta kotona sisällä kököttäminen oli pois laskuista. Lauantaiaamun pelasti Suomikoulu.

Sen jälkeen kävimme tenniskaupassa (leikkimässä):

Ja kirjastossa:

”kiijastoon! tiekoneelle!” (Tsekatkaa mahtavat pandakuulokkeet)

Ja akvaariossa:

Meritähtiallas

Lapsen nukahdettua sunnuntai-iltana alkoi vanhempien jokakeväinen Rasittava Asia Joka On Pakko Tehdä, eli n. miljoonan eri numeron kaiveleminen veroilmoitusta varten. Emme tee täkäläistä veroilmoitustamme itse, luojan kiitos, mutta oikeiden numeroiden ilmoittaminen on silti omalla vastuullamme. Tilintarkastaja laittelee ne sitten oikeisiin lokeroihin. Sen lisäksi että ostimme viime vuonna talon ja mies vaihtoi työnantajaa, olemme edelleen myös Suomessa verovelvollisia, mikä tekee tästä keväthässäkästä astetta monimutkaisempaa (emmekä siksi halua täytellä ilmoitustamme itse, koska taatusti emme osaisi anoa kaikkia mahdollisia vähennyksiä ja venkslauksia, jotka ammattilainen osaa tehdä). Mutta siis. Suklaata kuluu, kuulkaa. (Ja vähän punaviiniäkäin ehkä :)