Lumienkeli matkailuautossa

Joskus sitä löytää itsensä yllättävistä tilanteista. Kuten esimerkiksi nyt lauantaina amerikkalaisilta matkailuautomessuilta. Ei, emme todellakaan ole itse ostoaikeissa, mutta entinen naapuriperhe on ja lähdimme seuraksi, kun ei nyt ollut muutakaan tekemistä. Tarjolla oli kaikkea väliltä “vähän telttaa väljempi” ja “hotellisviitti pyörillä”. Lapsihan oli paikassa aivan elementissään. Niihin vaunuihin sai mennä sisään! Portaita! Ovia sai aukoa! Auton kuskinpaikalle sai istua ja nappuloitakin painella! Joka paikassa oli ilmapalloja!

Matkailuauton ratissa

Matkailuauton ratissa

Itse lähinnä pyörittelin päätäni. Siis jos on oikeasti käyttökohde ja tykkää siitä, että nukkua voi missä vaan, tarjolla oli ihan järkeviäkin vaihtoehtoja (vaikka itse kyllä vuokraisin, enkä ottaisi riesakseni takapihalle moista kasaa), mutta sitten oli myös se toinen ääripää, ja nehän tietysti eniten kiinnosti, heh heh. Astuttiin sisään yhteen, joka oli isompi kuin ensimmäinen asuntoni. Oli sohvaryhmää, plasmatelkkaria, keittiössä rosterikoneet ja suihkussa hierovat suuttimet. “Olohuoneessa” oltiin tekemässä kauppoja, joten hipsimme vähin äänin ulos. Vilkaisin ovella hintalappua. $289 000. Sillä saisi jo ihan kelpo omakotitalon.

Lauantaina paistoi jo kevätaurinko...

Lauantaina paistoi jo kevätaurinko…

No karavaanareista viis, illalla kotiin päin lähtiessä oli alkanut satamaan (huom. uusi sallittu muoto!) lunta. Kotiin päästiin ihan mukavasti rauhallisesti körötellen. Onneksi meille pääsee isoja mäkiä vältellen ja onneksi oli lauantai-ilta, niin niitä kesärenkaissa luistelijoita oli liikenteessä arkipäivää vähemmän. Ja mikä onni sunnuntaina herätessä: lumi ei ollutkaan yön aikana sulanut pois! “Lunta, haalarit, leikkimään”, totesi lapsi puurolusikka suussaan. Mennään, mennään.

...kunnes sitten tuli tätä.

…kunnes sitten tuli tätä.

Ja sitten me leikittiin. Eihän sitä nyt ollut meillä päin kuin pari hassua tuumaa, mutta sen verran tarpeeksi, että pulkka liukui jalkakäytävällä ja mäessä. Ja koska oli plusasteita, oli lumipalloja… Reilun parin tunnin lumileikkien jälkeen maistui spagetti ja sen jälkeen maistui uni.

Tuli sitä nyt sen verran että lumipalloja sai!

Tuli sitä nyt sen verran että lumipalloja sai!

Kerrankin lumipäivä oli sunnuntai. Ei suljettuja kouluja, ei sekoittuneita aikatauluja, aika vähän kai liikenneonnettomuuksiakin. Enimmäkseen pelkkää kivaa.

Tämä on lapseni ensimmäinen lumienkeli

Tämä tässä on lapseni ensimmäinen lumienkeli

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s